Kim/Tom Lindström – Nordnet Blogi https://blogi.nordnet.fi Mon, 05 Jun 2023 14:06:10 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.4.3 https://blogi.nordnet.fi/wp-content/uploads/sites/3/2018/09/cropped-Nordnet_logo_favicon_bw_512-32x32.png Kim/Tom Lindström – Nordnet Blogi https://blogi.nordnet.fi 32 32 Strukturoitujen tuotteiden riskitaso voi yllättää https://www.nordnet.fi/blogi/strukturoitujen-tuotteiden-riskitaso-voi-yllattaa/ https://www.nordnet.fi/blogi/strukturoitujen-tuotteiden-riskitaso-voi-yllattaa/#comments Tue, 13 Oct 2015 09:00:32 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=26453 Syyskuun loppupuolella Finlandia Groupin Eurooppalaiset pankit Autocall -sertifikaatti nousi otsikoihin harvinaisen korkean tuottonsa vuoksi. Tuoton luvattiin olevan noin 40–180 prosenttia. Lehdistössä kritisoitiin sitä, että niin riskit kuin kulutkin jäivät vähemmälle huomiolle markkinointiesitteessä. Kauppalehden artikkelissa esiintyneet anonyymit kommentit olivat vähintään murhaavia ja ne herättivät kiinnostukseni tutustua lähemmin tuotteen riskiprofiiliin.

Eurooppalaiset pankit Autocall -sertifikaatti on räätälöity näkemykseen, jossa kohde-etuutena olevan osakekorin neljän eurooppalaisen pankin osakekurssien odotetaan nousevan tai pysyvän paikallaan seuraavan kolmen vuoden aikana. Tuote erääntyy voitollisena ennenaikaisesti, mikäli ensimmäisenä, toisena, kolmantena tai neljäntenä havaintopäivänä kaikki osakekorin osakkeet ovat yli alkuarvojensa tai vähintään alkuarvoissaan. Korkein mahdollinen tuotto sijoitetulle pääomalle toteutuu, jos osakekorin neljän osakkeen osakekurssit ovat vähintään alkuarvoissaan viimeisenä havaintopäivänä, kolmen vuoden päässä alkuarvon määrityspäivästä. Sijoittaja saa maksamansa merkintähinnan takaisin tuotteen eräpäivänä, mikäli viimeisenä havaintopäivänä osakekorin huonoiten menestynyt osake on vähintään 90 % alkuarvostaan.

Eurooppalaiset pankit Autocall -sertifikaatti ei ole pääomaturvattu, mikä tarkoittaa, että sijoittaja voi hävitä koko pääoman. Riittää, että yksi osakekorin neljästä osakkeesta laskee enemmän kuin kymmenen prosenttia kolmen vuoden aikana. Riski on kaikkea muuta kuin teoreettinen. Jos voimme olettaa, että osakkeet ovat oikein hinnoiteltu, tulee sijoittaja häviämään koko pääomansa neljässä tapauksessa viidestä.

Lehdistön mielestä riskejä ei tuotu esille tarpeeksi hyvin. Allekirjoitan tämän vain osittain. Markkinointiesitteen ensimmäisellä sivulla loistivat valtavat tuotot, jotka saattoivat sokaista lukijan. Jos lukija jaksoi kuitenkin tutustua sivun muihin viiteen riviin, olisi hän saanut tietää, että sijoitus ei ole pääomaturvattu. Varoituskellojen olisi pitänyt soida jo tässä vaiheessa.

Markkinointiesitteessä ilmeni monessa kohdassa, että sijoittaja saattoi hävitä pääomansa. Sen sijaan uskon, että sijoitustuotteeseen sijoittaneilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia arvioida pääoman menettämisen todennäköisyyttä tai edes laskea tuotteen odotettua tuottoa. Markkinointiesitteitä voisi parantaa tässä suhteessa. Liikkeeseenlaskija voisi laskea valmiiksi tuotteen odotetun tuoton ja ehkä myös todennäköisyydet eri lopputulemille, jos lopputulemien lukumäärä on rajallinen.

Laskin sertifikaatin lopputulemien todennäköisyyden ja tulokset esitetään alla olevassa taulukossa. Sertifikaatin odotettu tuotto on -65 prosenttia. Ensin olin aivan varma, että olin tehnyt jonkin laskuvirheen. Useamman tarkistuslaskennan, todellisilla havainnoilla simulointien jälkeen ja eri menetelmillä saatujen tulosten pienten erojen jälkeen, näyttävät tulokset olevan lähellä totuutta. Olen sanaton.

Mahdolliset lopputulemat

Tuotto, %

Todennäköisyys, %

Erääntyminen 1 vuoden päästä

40,3

6,3

Erääntyminen 1,5 vuoden päästä

75,4

3,6

Erääntyminen 2 vuoden päästä

110,4

2,7

Erääntyminen 2,5 vuoden päästä

145,5

2,2

Erääntyminen 3 vuoden päästä

180,6

1,8

Erääntyminen 3 vuoden päästä

-7,1

3,3

Erääntyminen 3 vuoden päästä

-100,0

80,1

Eurooppalaiset pankit Autocall -sertifikaatti on silkkaa uhkapeliä. Tähän tuotteeseen sijoittaneet olisivat yhtä hyvin voineet mennä kasinolle pelaamaan rulettia. Kaksi kierrosta rulettia ja molemmilla kerroilla pelata väriä olisi antanut suuremman todennäköisyyden voittaa, odotettu tuotto olisi ollut korkeampi ja mahdollinen voitto olisi ollut verovapaa. Kaiken lisäksi pelaajan ei olisi tarvinnut odottaa kolmea vuotta kasinolla nähdäkseen lopputuloksen.

Tom Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/strukturoitujen-tuotteiden-riskitaso-voi-yllattaa/feed/ 4
Lisäsimme eksperttisalkun Fortum-omistusta https://www.nordnet.fi/blogi/lisasimme-eksperttisalkun-fortum-omistusta/ https://www.nordnet.fi/blogi/lisasimme-eksperttisalkun-fortum-omistusta/#comments Thu, 30 Jul 2015 16:23:09 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=25041 Ostimme eilen 490 Fortumin osaketta Nordnetin eksperttisalkkuun kurssiin 15,58 euro. Kaupan jälkeen omistamme 1.260 osaketta. Osakkeiden markkina-arvo nousee 20.000 euroon, mikä vastaa vajaat yksitoista prosenttia koko eksperttisalkun markkina-arvosta. Omistuksesta tulee samalla salkun suurin Nokian Renkaiden jälkeen.

Eksperttisalkulla on vahva painotus Venäjään, mikä on tietoinen riskinotto. Kahdella suurimmalla omistuksella, Nokian Renkailla ja Fortumilla, on suuri osa toiminnastaan Venäjällä. Venäjällä on myös keskeinen rooli viidenneksi suurimmalla omistuksella, Aspolla. Näiden kolmen yhtiön osuus koko salkusta on 30 prosenttia.

Tämä ei tarkoita, että uskoisimme Venäjän talouteen. Ennemminkin olemme sitä mieltä, että markkinat ovat voimakkaasti ylireagoineet Venäjän toimien vuoksi. Kuulimme viime syksynä, että monet suuret institutionaaliset sijoittajat ovat pyyhkineet Venäjän maailmankartaltaan ja ovat luopuneet sijoituksista Venäjästä riippuvaisiin yhtiöihin. Mielestämme tämä näkyy kurssikehityksessä.

Fortumin osakekohtainen oma pääoma oli kesäkuun lopussa 16,76 euroa. Ostohinnallamme P/B-luku on noin 0,9. On kulunut enemmän kuin kymmenen vuotta siitä kun Fortumia on voinut ostaa alle tasearvon. Yhtiön pitäisi joko tuhota pääomaa tai yhtiön omistuksien arvostuksessa pitäisi olla suurta epävarmuutta, jotta substanssialennus olisi perusteltavissa.

Fortumin liiketoiminta on erittäin stabiili ja melko kannattavaa, joten tästä syystä substanssialennus ei ole perusteltavissa. Yhtiöllä ei ole suuria liikearvoeriä taseessa, eikä tase-erien arvostuksessa pitäisi olla suuria epävarmuustekijöitä. Poliittiset riskit ovat suurimmat huolen aiheet. Tuleeko Venäjä takavarikoimaan Fortumin tuotantolaitokset? Uskomme tämän riskin olevan erittäin pieni.

Sähkönsiirtoverkkojen myynnin yhteydessä Fortumista tuli ylikapitalisoitunut, mikä tarkoittanee hyviä uutisia osakkeenomistajille ensi keväänä. Uskomme, että yhtiö tulee muistamaan osakkeenomistajiaan ylimääräisellä osingolla, vaikka suurin osa rahoista on varmaan varattu investointeihin kuten Fennovoimaan ja Venäjällä sijaitseviin vesivoimaloihin.

Omistamme Fortumin osakkeita.

Tom Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/lisasimme-eksperttisalkun-fortum-omistusta/feed/ 1
Maltti on valttia osakemarkkinoilla https://www.nordnet.fi/blogi/maltti-on-valttia-osakemarkkinoilla/ https://www.nordnet.fi/blogi/maltti-on-valttia-osakemarkkinoilla/#respond Tue, 14 Jul 2015 16:58:13 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=24906 Toinen toistaan dramaattisempia uutisia levitetään tällä hetkellä tuutin täydeltä. Kreikan mahdollinen eroaminen euroryhmästä, Kiinan pörssiromahdus, maailmanlaajuisen ISIS-terrorismin leviäminen, Venäjän vainoharhainen ja aggressiivinen ulkopolitiikka, suurtyöttömyys monessa EU-maassa, Suomen laman jatkuminen jo kahdeksatta vuotta, korkotason muuttuminen miinusmerkkiseksi, EKP:n setelipainon käynnistyminen, vain muutamia mainitaksemme.

Miten osakesijoittaja reagoi tällaisiin uutisiin? Yleensä pelonsekaisin tuntein, mutta välillä innostuneestikin, jos uutinen on yksiselitteisesti myönteinen pörssin kannalta. Kun valtaenemmistö sijoittajista reagoi lähes samalla tavalla samanaikaisesti, uutiset heijastuvat pörssiin yleensä vahvasti liioiteltuna kurssireaktiona. Sijoittajien tapa olla vahvasti tunteidensa ohjattavina voimistaa kurssien ylilyöntiä. Kaksi hallitsevaa tunnetilaa ovat ahneus ja pelko. Useimmilla sijoittajilla on selkäytimessään, että pitää olla huolissaan jostakin. Ellei hyvää syytä satu olemaan, murehtimisen aihetta pitää keksiä. Ainahan voi pohtia, onko pörssissä kurssikupla!

Markkinoiden uutisvirta näkyy pörssissä kurssien vuoristoratana. Menneinä vuosikymmeninä pörssit ovat muutaman kerran olleet jopa sitäkin mieltä, että maailmanloppu on lähellä. Arvosijoittaja ei tällaisesta hätäänny, sillä hän tietää, että huonoimmat sijoituspäätökset tehdään lähes aina tunnekuohussa. Säilyttämällä tyyneytensä ja analysointikykynsä voi hyötyä muitten aiheuttamista ylilyönneistä. Tässä yhteydessä palstatila ei salli arvosijoittamisen periaatteiden avaamista, mutta aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja, muun muassa Tomin ja allekirjoittaneen toimesta.

Pörssivuosi 2015 on tarjonnut arvosijoittajalle lukuisia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tiistaina (14.7.2015) keskimääräinen kurssitaso Helsingissä oli painorajoitetun tuottoindeksin mukaan 16 prosenttia korkeampi kuin vuoden alussa. Parhaimmillaan huhtikuun puolivälissä kuluvan vuoden kurssinousu oli 24 prosenttia. Varsinkin viime viikkojen Kreikka-uutiset ovat heiluttaneet kovasti kurssitasoa. Yleissääntönä kannattaa ostaa, kun pessimismi ajaa kurssit liian alas ja myydä, kun ostajat ovat palanneet markkinoille. Tekemättä mitäänkin on menestynyt huomattavasti paremmin kuin myymällä kauhun vallassa.

Alkuvuoden pörssikuplapuheista huolimatta osakkeiden kurssitasoa ei voi pitää erityisen korkeana. P/E-luku tosin ylittää pitkän aikavälin keskiarvoa, mutta on syytä muistaa, ettei korkotaso koskaan aikaisemmin ole ollut likimainkaan yhtä matala kuin nyt. P/E-luvun käänteisluku E/P, ns. tulostuotto, kertoo minkä prosenttituoton yhtiön tulos antaa osakkeen markkina-arvolle.

Nykyinen noin viiden prosentin tulostuotto (vastaa P/E-lukua 20) on huomiota herättävän korkea yleiseen korkotasoon nähden.  Mikäli korot pysyisivät ikuisesti nykytasolla, kurssit voisivat jopa moninkertaistua. On kuitenkin realistista olettaa, että korkotaso jossain vaiheessa normalisoituu eli nousee tuntuvasti. Tämä otetaan luonnollisesti huomioon osakkeiden hinnoittelussa.

Tänäkin päivänä kurssitaso on yhä kesän 2007 tason alapuolella, ellei osinkoja oteta huomioon. Osingot mukaanluettuina indeksi on sentään päässyt hieman plussalle, joskin yhtiökohtaiset erot ovat hurjia. Jotta osakkeen arvo nousisi samalle tasolle kuin heinäkuussa 2007, monen osakkeen kurssin tulisi moninkertaistua. Suuryhtiöiden pahimmasta päästä esimerkiksi Stockmannin ja Sanoman kurssien tulisi viisinkertaistua, Nokian lähes nelinkertaistua ja Ramirentin kolminkertaistua.

Viime vuoden aikana sijoittajia pelottivat ennen kaikkea Venäjän aggressiiviset sotatoimet ja siitä johtuva geopoliittinen jännite. Venäjän ja Ukrainan välinen tosiasiallinen sotatila on tällä hetkellä säästöliekillä, minkä vuoksi Kreikan ongelmat ovat päässeet päällimmäisiksi sijoittajien mielessä. Ennen kaikkea on pelätty, että Kreikan mahdollinen euroero heijastuisi laajemmaltikin markkinahäiriönä rahoitusmarkkinoilla. Kun hetkittäin on näyttänyt siltä, että Kreikan ongelmiin on löytymässä ratkaisu, sijoittajat ovat rynnänneet ostamaan osakkeita. Useammin on ollut mahdollista esittää kauhuskenaarioita ns. Grexitistä, mikä on näkynyt osakkeiden myyntitulvana pörsseissä.

Todellisuudessa Kreikka on pieni kansantalous ja aikaa pahimpien skenaarioiden varautumiseen on ollut riittävästi, joten hetkellistä hermoilua lukuunottamatta maan ongelmat tuskin aiheuttavat pysyvämpää häiriötä rahoitusmarkkinoilla. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, syntyykö neuvotteluja Kreikan kolmannesta lainapaketista. Ennakkoehdot neuvottelujen avaamiseksi ovat niin kovat ja aikaa niiden täyttämiseen niin vähän, että on vaikea kuvitella, että ne menisivät sellaisinaan läpi. Joka tapauksessa tämän tragedian loppunäytös on kaukana tulevaisuudessa.

Sijoittajan ei kannata hermostua liikaa eikä ainakaan tehdä sijoituspäätöksiä pelkästään suurten lehtiotsikkojen perusteella. On huomattavasti järkevämpää miettiä niitä asioita, jotka välittömästi vaikuttavat osakesijoituksen tuottoon. Lähipäivinä alkavat pörssiyhtiömme raportoida kuluvan vuoden alkupuoliskon tuloksista. Analyytikkojen mukaan voimme odottaa enemmän tulosparannuksia kuin tulosheikennyksiä, joten keskimääräinen hyvä osingonmaksukyky näyttäisi jopa vahvistuvan. Tähän viittaa myös se, että Suomen vuodesta 2008 kestänyt ennätyksellisen pitkä taloudellinen lama alkaisi ekonomistien mukaan hieman hellittää otettaan.

Tälläkin hetkellä suomalaisten pörssiosakkeiden keskimääräinen osinkotuotto on lähes neljä prosenttia, mikä tekee osakkeista poikkeuksellisen kilpailukykyisiä nykyisessä lähes nollakorkoympäristössä. Osinkotuotto ylittää roimasti riskittömän koron, mitä ei missään tapauksessa voida pitää normaalina olotilana. EKP:n yltiöpäisen kevyt rahapolitiikka jatkunee vielä pitkään, joten lähitulevaisuudessa ei liene pelkoa korkotason tuntuvasta noususta. Öljyn nykyinen hinta suosii öljyn tuojia, joihin Suomikin lukeutuu. Sopu Iranin kanssa käytävissä neuvotteluissa lisännee öljyn tarjontaa ja hillinnee siten jatkossakin hintapaineita.

Kreikasta poiketen Venäjän tilanne on aiheuttanut tuntuvia taloudellisia menetyksiä etenkin Suomen kaltaisille rajanaapureille. Kävipä Kreikassa miten tahansa ja olettaen, ettei Venäjä-Ukraina -kriisi eskaloidu, on ilmeistä, että osakesijoittaja voi vain hävitä turhalla hötkyilyllä. Maltti on valttia myös osakemarkkinoilla.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/maltti-on-valttia-osakemarkkinoilla/feed/ 0
Uutta riskipääomaa tarjolla pörssissä https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-riskipaaomaa-tarjolla-porssissa/ https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-riskipaaomaa-tarjolla-porssissa/#respond Sun, 21 Jun 2015 13:18:58 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=24630 Listautumisryntäys, josta kirjoitimme vastikään (“Vihdoinkin pörssilistaus houkuttelee”, 9.6.2015), osoittaa jo väsähtämisen merkkejä, sillä tällä hetkellä tarjolla olevat Kotipizza ja FIT Biotech ovat joutuneet pidentämään merkintäaikaansa ensi viikon keskiviikkoon ja torstaihin. Myös nykyiset pörssiyhtiöt ovat hyödyntämässä markkinoita riskipääoman lähteenä. Tiistaina (23.6.) alkaa Cityconin jättianti, jossa kerätään uutta pääomaa peräti 608 miljoonaa euroa. Ehkä jo maanantaina ylimääräisen yhtiökokouksen jälkeen saamme kuulla myös SRV Yhtiöiden maksullisesta osakeannista. Maanantaina on puolestaan Incapin parin miljoonan euron annin viimeinen merkintäpäivä.

Alkuvuoden merkintäetuoikeusanteja kommentoitiin 6.3.2015 päivätyssä kirjoituksessamme “Kuumekäyrä nousussa antimarkkinoilla”. Alkuvuonna toteutetut kaksi suurehkoa merkintäoikeusantia toivat Oriola-KD:lle 76 miljoonaa euroa ja Metsä Boardille 100 miljoonaa euroa. Oriolan annin erikoispiirteenä oli harvinaisen antoisa toissijainen merkintä ensisijaisessa merkinnässä merkitsemättä jääneistä osakkeista. Toissijaisen annin allokaatio oli poikkeuksellisen runsas ja merkintähinta 2,50 euroa varsin edullinen annin jälkeiseen kurssikehitykseen verrattuna.

Vaisujen emissiovuosien 2010 ja 2011 jälkeen pörssiyhtiöt ovat keränneet kiitettävästi uutta pääomaa. Kun mukaan lasketaan merkintäetuoikeusantien lisäksi laajalle merkitsijäjoukolle tarjottuja suunnattuja anteja, päästiin jo lähes 1,3 miljardiin euroon vuonna 2012, josta tosin Outokummun jättiannin osuus oli peräti miljardi. Citycon puolestaan keräsi omistajiltaan 91 miljoonaa.

Vuonna 2013 jäätiin 728 miljoonaan. Eniten pääomaa, 261 miljoonaa euroa, keräsi Talvivaara, joka myös onnistui tuhlaamaan rahat ennätyksellisen nopeasti. Cityconin vierailu pääomamarkkinoilla tuotti 200 miljoonaa uutta pääomaa. Listautumismarkkinat alkoivat elpyä, sillä sekä Asuntorahasto Orava, Restamax että Taaleritehdas hakivat aktiivisesti uusia osakkeenomistajia.

Viime vuonna päästiin jälleen miljardirajan paremmalle puolelle, 1,1 miljardiin. Outokumpu oli nytkin parrasvaloissa kerättyään sijoittajilta 665 miljoonaa euroa. Markkinoiden kakkosena oli vanha tuttu Citycon 197 miljoonan euron annilla. Yleisölle tarjottuja suunnattuja anteja oli aiempaa selvästi enemmän, mikä osittain johtui alkavasta ryntäyksestä First North -listalle. Tosin osa yleisöltä kerättävistä euroista meni vanhojen omistajien taskuihin. IPO:ista (IPO = Initial Public Offering) suurin oli Verkkokauppa.

Kuluvana vuonna ylitetään mitä todennäköisimmin aiempien vuosien luvut, sillä jo puolen vuoden jälkeen haaviin on tarttunut 1,1 miljardin euron riskipääoma. Cityconin 608 miljoonan suuranti jäänee melko varmast vuoden suurimmaksi, sillä Metsä Boardkin tyytyi 100 miljoonaan. Pörssi- tai First North -listautujia on jo ollut pitkä rivi. Niistä Pihlajalinna tai sen omistajat hankkivat markkinoilta 80 miljoonaa euroa.

Tarkkaavainen lukija on jo ehtinyt huomata, että Cityconin nimi toistuu jatkuvasti. Israelilainen pääomistaja Gazit-Globe on hengästyttävällä innolla kasvattanut Cityconia syytämällä yhtiöön aina vain uutta rahaa ja edellyttämällä, että myös yhtiön muilla osakkeenomistajilla on pohjaton kukkaro. Ehkä joku omistajista pohtii, miksi kassavirta kulkee omistajalta yhtiöön eikä päinvastoin.

Gazit-Globe tuli Cityconin pääosakkaaksi maaliskuussa 2004, kun Nordea ja Kesko olivat luopuneet omistuksestaan. Siitä lähtien Citycon on joka ikinen vuosi lukuunottamatta finanssikriisiä vuosina 2008 ja 2009 ollut keräämässä kolehtia markkinoilta. Gazit-Globen johdolla on järjestetty peräti seitsemän suunnattua antia institutionaalisille sijoittajille ja kuusi merkintäoikeusantia. Kohta alkava jättianti on jopa Cityconin mittakaavassa suuri. Rahoilla on tarkoitus ostaa Norjan toiseksi suurimman kauppakeskuksia omistavan yhtiön. Kaupan jälkeen Citycon on Pohjoismaiden suurin kauppakeskuksiin keskittyvä pörssiyhtiö. Manner-Euroopassakin se on kolmanneksi suurin.

SRV:n annissa on puolestaan tarkoitus rahoittaa useita merkittäviä rakennusprojekteja kuten  Kalasataman REDI-hanketta. Maanantain ylimääräisessä yhtiökokouksessa yhtiön hallitus valtuutettaneen laskea liikkeelle enintään 27.000.000 uutta osaketta. Merkintähinnasta riippuen annin suuruudeksi tullee pyörein luvuin 50 miljoonaa euroa. Yhtiöstä on annettu ymmärtää, että tulossa olisi merkintäetuoikeusanti, vaikka valtuutus voidaan käyttää myös suunnatun annin järjestämiseen.

Sijoittajan kannalta SRV:n osakkeiden houkuttelevuutta vähentää yhtiön varsin mielikuvitukseton osinkopolitiikka. Yhtä vuotta lukuunottamatta osinko on vuodesta 2006 alkaen aina ollut vuosituloksesta riippumatta 12 eurosenttiä. Kyllä vähemmistöomistajakin toivoo saavansa osansa yhtiön menestyksestä. Luontevimmin se tapahtuu kasvavana osinkovirtana.

Omistamme osakkeita Asiakastiedossa, Keskossa, Oriola-KD:ssa, Outokummussa ja SRV:ssä.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-riskipaaomaa-tarjolla-porssissa/feed/ 0
Vakuutuskuorista ja veroneutraliteetista https://www.nordnet.fi/blogi/vakuutuskuorista-ja-veroneutraliteetista/ https://www.nordnet.fi/blogi/vakuutuskuorista-ja-veroneutraliteetista/#comments Sun, 21 Jun 2015 04:41:40 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=24627 Uuden hallituksen sidonnaisuuksien julkistaminen toi kapitalisaatiosopimukset julkiseen keskusteluun. Kapitalisaatiosopimukset eivät itsessään ole mikään uusi keksintö, mutta niiden määrä on kasvanut lähestulkoon nollasta kymmeneen miljardiin lyhyessä ajassa samaan tahtiin kuin pääomatuloverotusta kiristettiin edellisen hallituksen aikana. Näiden sopimusten ainoa olemassaolon syy on niiden verosuunnitteluominaisuudet. Huvittavaa kyllä suomalaiset ovat valmiita maksamaan lähes mitä tahansa välttääkseen veroja, jopa enemmän kuin mitä he voivat säästää veroissa.

Sijoittaminen vakuutuskuoren sisällä, kuten kapitalisaatiosopimusten ja vakuutussijoitusten kautta, ovat olemassa ainoastaan näiden sopimusten verosuunnitteluominaisuuksien takia. Näiden sopimuksien avulla sijoittaja voi allokoida uudelleen sijoituksensa ilman veroseuraamuksia sopimuskauden aikana, koska talletuspääoma verotetaan vasta takaisinmaksun yhteydessä. Vakuutussijoituksilla on myös muuta varallisuutta kevyempi kohtelu perintöverotuksessa.

Tämän perusteella sijoittaminen vakuutuskuoren kautta kuulostaa lyömättömältä tuotteelta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Sopimuksen kulut ovat korkeat ja ne syövät useimmiten verohyödyt. Progressiivinen pääomatuloveromme verottaa myös epäsäännöllisistä pääomatuloista ankarammin kuin säännöllisiä vuotuisia pääomatuloja.

Aktiivinen sijoittaja, joka jatkuvasti vaihtaa sijoituskohdetta, voi hyötyä kapitalisaatiosopimuksesta, kunhan tuotto on tarpeeksi korkea. Vertailemalla kymmenvuotista otsikoissa olleen kapitalisaatiosopimuksen kaltaista sijoitusta sijoitukseen ilman vakuutuskuorta, tulisi tuoton olla vähintään 16 prosenttia vuodessa, jotta kapitalisaatiosopimus kannattaisi. Tuottovaatimukseen vaikuttavat useat tekijät kuten sijoittajan kaupankäyntiaktiivisuus, kulut, sijoitusaika ja verot. Vertailemalla edellä mainittua tuottoa osta ja pidä -sijoittajan tuottoon, olisi jälkimmäinen saanut 21 prosenttia korkeamman tuoton verojen jälkeen.

Oikeastaan kapitalisaatiosopimuksilla ja vakuutussijoituksilla ei ole yhtään mitään tekemistä vakuutusten kanssa, vaikka vakuutussijoituksiin on liitetty niin sanottu henkivakuutus. Tämä henkivakuutus ei kuitenkaan täytä vakuutuksen määritelmää. Verosuunnitteluominaisuudet ovat todellakin näiden tuotteiden ainoa olemassaolon syy.

Miksi valtio suosii näitä sijoitusmuotoja verotuksessa muiden sijoitusmuotojen kustannuksella? Vakuutusyhtiöitä tarvitsee tuskin tukea tällä tavalla? Vakuutusyhtiöt ovat järjestelmän voittajia kun taas valtio ja sijoittajat kuuluvat häviäjiin.

Miksi verotusta ei kehitetä neutraalimmaksi, sen sijaan että se on täynnä poikkeuksia? Veroneutraalissa järjestelmässä markkinat saisivat päättää mitkä tuotteet ovat järkeviä. Nykyinen järjestelmä kasvattaa ainoastaan verokonsulttien markkinaa, mikä kylläkin lisää ”työllisyyttä”, mutta kansantalouden näkökulmasta kyseessä on tarpeettomasta nollatyöstä.

Suoria sijoituksia syrjitään myös muilla tavoin epäsuoriin sijoituksiin nähden. Siinä missä sijoitusrahastot voivat uudelleen allokoida omaisuutensa ilman veroseuraamuksia, joutuu sijoittaja maksamaan verot joka kerta kun hän järjestelee uudelleen suoria sijoituksiaan. Tämän epäkohdan voisi helposti poistaa muuttamalla pääomatuloverotusta siten, että uudelleensijoituksista perittäisiin verot vasta varoja nostettaessa.

Pääomatuloverotusta voitaisiin yksinkertaistaa siten, että verotus kohdentuisi säästötiliin eikä yksittäisiin sijoituksiin. Säästötilillä sijoittaja voisi pitää niin arvopapereita, sijoitusrahastoja kuin muita vastaavan kaltaisia instrumentteja. Lähin vastine on pitkäaikaissäästämistili, jonka monet tuntevat paremmin nimellä ps-tili. Ps-tilistä poiketen talletuksista ei saisi tehdä verovähennyksiä, mutta toisaalta tilillä ei olisi myöskään mitään nostorajoituksia. Tilin tuottoa verotettaisiin vasta siinä vaiheessa kun sijoittaja nostaa rahaa tililtä.

Järjestelmä olisi verohallinnolle yksinkertaisempi, koska yritysjärjestelyt ja muut tapahtumat jotka sotkevat verojen laskua olisivat yhdentekeviä. Riittää, että verottaja saa tietää tilin talletukset ja nostot. Sijoittajat välttyisivät ikivanhojen kaupankäyntitositteiden säästöltä. Huvittavaa kyllä verotus vanhenee viidessä vuodessa, mutta sijoittajilta vaaditaan tositteiden ikuinen arkistointi, jotta hän välttyisi mahdolliselta yliverotukselta.

Sijoittajat voittaisivat, koska he saisivat samoja etuja joita sijoitusrahastoillakin on. He saisivat ne kuitenkin ilman ylimääräisiä kuluja, jonka lisäksi he saisivat piilevälle verovelalle korkoa korolle. Järjestelmä siirtäisi verotusta tulevaisuuteen, mutta loppujen lopuksi valtiokin voittaisi, koska sekin saisi korkoa korolle piilevälle verovelalle.

Pääomatuloverotuksemme on täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, jotka ovat yleensä syntyneet päätöksentekijöiden heikohkon asiantuntemuksen vuoksi. Näitä on vuosien saatossa yritetty korjata lukemattomia kertoja, jonka takia järjestelmästä on tullut sekava ja läpinäkymätön. Yllä oleva ehdotus on yritys yksinkertaistaa pääomaverotusta ja poistaa yhtä ilmeistä epäkohtaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pääomatuloverotuksemme on paljon suuremman remontin tarpeessa.

Tom Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/vakuutuskuorista-ja-veroneutraliteetista/feed/ 10
Tarina vihamielisestä yritysvaltauksesta https://www.nordnet.fi/blogi/tarina-vihamielisesta-yritysvaltauksesta/ https://www.nordnet.fi/blogi/tarina-vihamielisesta-yritysvaltauksesta/#comments Sat, 23 May 2015 21:13:27 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=24421 Emme ole Suomessa tottuneet vihamielisiin yritysvaltauksiin (hostile takeovers). Sellaisia tekevät lähinnä pahamaineiset aktivistisijoittajat, joista tunnetuimpia lienee amerikkalainen Carl Icahn. Yrityskauppojen yhtenä keskeisenä menestystekijänä on molempien osapuolten yhteisymmärrys. Maineestaan tarkalle pörssiyhtiölle vihamielinen yritysvaltaus ei tulisi koskaan kuulua keinovalikoimaan. Tästä huolimatta Elisa on lähtenyt jyräämään pohjalaista Anviaa ja sen osakkeenomistajia varsin kyseenalaisin keinoin. Vahvemman oikeudella Elisa saattaa onnistua pyrkimyksissään, mutta lopputulos lienee Pyrrhoksen voitto. Menestyvän alueellisen yhtiön lahtaaminen ja ylimielinen suhtautuminen yhtiön omistajien enemmistöön tuskin edistää Elisan liiketoimintaa pohjalaisten keskuudessa.

Anvia (entinen Vaasan Läänin Puhelin) on poikkeuksellisen vakavarainen ja kohtuullista tulosta tekevä viestintäteknologiayritys. Yhtiö on myös Suomen neljänneksi suurin tietoliikenneoperaattori. Sen palvelutarjonta on monipuolista ja monessa suhteessa edistyksellistä. Yhtiö työllistää lähes 800 henkilöä pääasiassa Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa. Sijoittajia ajatellen yhtiön menestys on heijastunut vuolaana osinkovirtana, joten Anvia olisi pörssikelpoisempi kuin useimmat listautujat. Tähän vaikuttaa myös poikkeuksellisen laaja omistajapohja, sillä osakkeenomistajia on noin 40.000.

Elisa on jo pitkään pyrkinyt lisäämään omistustaan Anviassa. Varsinainen vyörytys alkoi elokuussa 2014, kun Anvian suurin omistaja Ilkka-Yhtymä ja viisi muuta pohjalaista suuromistajaa myivät osakkeensa Elisalle 2.000 euron kappalehintaan. Myyjien toiminta herätti kovasti ihmetystä ja jopa suuttumusta, sillä heidän uskottiin olevan vankasti Anvian itsenäisyyden kannalla. Lisäksi Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja istui Anvian hallituksessa. Luonnollisesti myyjät olivat perillä siitä, minkälaisen kehityskulun he panivat liikkeelle. Näiden suurkauppojen seurauksena Elisan omistusosuus Anviasta nousi 16 prosenttiin (katso myös kommenttimme “Erikoinen osakejärjestely”, 3.9.2014).

Suurkauppojen yhteydessä Elisa järjesti ensimmäisen julkisen ostotarjouksensa samaan hintaan. Siitä ei kuitenkaan annettu asiaan kuuluvaa pörssitiedotetta, vaan ainoastaan “alueellinen lehdistötiedote”, joka tuskin tavoitti kaikkia osakemarkkinoilla toimivia. Aluksi kyseessä ei ollut edes julkinen ostotarjous, vaan “rajattu myyntimahdollisuus”. Ehkä tarkoitus oli toimia sammutetuin lyhdyin, mikä olisi täysin sopimatonta pörssiyhtiölle. Sittemmin Elisa on haalinut avoimesti yleisöltä Anvian osakkeita samaan 2.000 euron hintaan. Tälläkin hetkellä julkinen ostotarjous on meneillään. Elisan omistusosuus on noussut jo lähes 30 prosenttiin. Anvian johto pitää tarjoushintaa liian alhaisena. Investointipankki NAG (entinen Nordic Adviser Group) on arvioinut osakkeiden käyväksi hinnaksi 2.400 euroa.

Anvian johto on alusta lähtien suhtautunut epäluuloisesti osakevyörytykseen, mikä ei kuitenkaan näytä hidastaneen Elisaa. Yhtiö on vuosien saatossa sulauttanut itseensä lukuisia paikallisia puhelinyhtiöitä, mikä lienee lopullisena tavoitteena myös Anvian tapauksessa. Elisaa kiinnostanevat lähinnä Anvian runsaat likvidit varat sekä mahdollisuus kasvattaa markkinaosuuttaan Anvian toimialueella Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Finnet-liittoon kuuluvana Anvia tekee mobiiliyhteistyötä DNA:n kanssa. Mahdollisen toteutuvan yritysvaltauksen seurauksena on todennäköistä, että Anvia paloitellaan, palvelutarjontaa supistetaan  ja satoja työpaikkoja menetetään. Tästä syystä Anvian henkilöstö suhtautuu hyvin kielteisesti Elisan valtausyritykseen ja on muun muassa pyrkinyt keräämään yhtiön lukuisilta pienomistajilta valtakirjoja Anvian yhtiökokoukseen.

Elisan valtausyritys on saanut yhä arveluttavampia piirteitä. Maaliskuussa Elisa vaati jo Anvian hallituksen puheenjohtajan eroa. Moinen sekaantuminen toisen yhtiön asioihin on ennenkuulumatonta Suomessa. Syynä epäluottamukseen on kaiketi se, että puheenjohtaja ajoi tehtävänsä mukaisesti Anvian etua. Hänen ei tarvitse eikä edes saa toimia vain yhden osakkeenomistajan tavoitteiden puolesta, vaikka kyseessä olisikin suurin osakkeenomistaja.

Myös Elisan ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa kaikkien osakkeenomistajiensa hyväksi, missä tähän asti on onnistuttu kiitettävästi. Elisan johdon tulee toimia yksinomaan tämän tavoitteen puolesta eikä sen tarvitse ajatella maan kokonaisetua tai edes pohjalaisten hyvinvointia. Silti sopii miettiä, millä tavalla pohjalaisten julkinen nöyryyttäminen edistää Elisan liiketoimintaa.

Valtakunnalliseksi uutiseksi valtausyritys tuli Anvian keskiviikkona 20.5.2015 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen johdosta. Molemmat osapuolet olivat olleet aktiivisia toukokuussa ennen yhtiökokousta. Elisa oli ostanut valtion omistamat Anvian osakkeet. Osake-erä oli merkittävän kokoinen, sillä Suomen valtio oli Anvian kolmanneksi suurin omistaja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan valtio oli saanut viisi tarjousta osakkeistaan. Tiettävästi Elisan tarjous ei ollut edes paras. Osakkeet myytiin kuitenkin Elisalle sillä perusteella, että Solidium on Elisan suuromistaja. Luonnollisesti järkevintä sekä valtion että meidän veronmaksajien kannalta olisi ollut myydä eniten tarjoavalle.

Anvian itsenäisyyden puolustajat olivat siinä uskossa, että heillä olisi ääntenenemmistö yhtiökokouksessa. Tämä oli varmistettu hieman aikaisemmin tehdyllä yrityskaupalla, jolla Anvia liittyi osakkaaksi eräiden Finnet-liiton jäsenyritysten yhteisesti omistamaan sijoitusyhtiö S4F Holding Oy:hyn. Tämän yhtiön strategiana on tehdä sijoituksia paikallisiin teleoperaattoreihin ja sen suurin osakkeenomistaja on maan lounaisosissa toimiva tietoliikenneyhtiö Lounea Oy. Kauppa toteutettiin osakevaihtona: Anvia suoritti kauppahinnan S4F:n osakkeista siten, että luopui enemmistöosuudestaan Anvian osakkeita omistamista kolmesta tytäryhtiöstään. Näin ollen S4F:n omistusosuus Anviasta lisääntyi 4,8 prosentista 12,1 prosenttiin.

Anvian keskiviikkoisen yhtiökokouksen ilmapiiri sähköistyi heti, sillä vain kaksi tuntia ennen kokouksen alkua Elisa ilmoitti Anvian johdolle, että se oli hakenut Varsinais-Suomen käräjäoikeudelta ns. väliaikaisen turvaamistoimen S4F:lle siirtyneille osakkeille. Näin ollen Anvian itsenäisyyden puolesta olleet 6.570 äänet jouduttiin hylkäämään yhtiökokouksessa. Tällä varsin rumalla juridisella tempulla vain vajaat 30 prosenttia Anviasta omistama Elisa sai yksinkertaisen ääntenenemmistön yhtiökokouksessa ja pystyi yksipuolisesti sanelemaan kokouksen päätökset.

Käräjäoikeuden päätös on ihmeellinen. Se saatiin pikavauhtia, mikä ei liene tunnusomaista oikeuslaitoksellemme, ja ajoitus oli kuin piste iin päällä Elisan kannalta, sillä yllätysvaikutus oli tyrmäävä. Tosiasiallisesti joskaan ei muodollisesti käräjäoikeus otti itselleen oikeuden päättää kokouksen kulusta Elisan hyväksi, sillä oikeuden hylkäämät äänet toimivat vaa’ankielenä. Juridisissa asioissa allekirjoittanut on maallikko, mutta olen aina luottanut siihen, ettei oikeusvaltiossa voi tehdä päätöstä toista osapuolta kuulematta. Tässä tapauksessa Anvian näkemyksistä ei piitattu.

Muutenkin Elisan toiminta yhtiökokouksessa oli ala-arvoista ja hyvämaineiselle pörssiyhtiölle ennenkuulumatonta. Runsaan kokousyleisön aikaa tuhlattiin naurettavuuksiin kuten inttämiseen Anvian henkilöstöyhdistyksen viime syksyllä toteuttaman valtakirjakeräyksen aiheuttamista postituskuluista, jotka Anvian tilintarkastajan mukaan oli peritty takaisin henkilökuntayhdistykseltä. Tilintarkastaja totesi myös, ettei yhtiö ollut osallistunut kampanjaan, vaikka henkilöstöyhdistys oli käyttänyt Anvian vastauskuoria. Rehellisyydestään tilintarkastaja maksoi kovan hinnan, sillä Elisa halusi itselleen mieluisamman henkilön tilintarkastajaksi.

Henkilökuntayhdistyksen valtakirjakeräyksen vuoksi Elisa siirrätti tilinpäätösasiat voitonjakoineen jatkokokoukseen, joka pidettäneen elokuussa. Ennenkuulumatonta oli myös Elisan äänillä saatu päätös vastuuvapauden epäämisestä Anvian hallitukselta ja toimitusjohtajalta sekä erityistilintarkastuksesta, perusteena edellä mainitut postituskulut ja kirjekuoret! Tällainen pikkumainen kiusanteko ei ole kunniaksi arvonsa tietävälle pörssiyhtiölle.

Anvian hallintoneuvosto koostuu 30 jäsenestä ja valitaan kolmivuotiskaudeksi. Vapaita paikkoja oli nyt kuitenkin poikkeuksellisesti 14. Kummallakin osapuolella oli nimilistansa, joista Elisan lista voitti äänillä 26.808 – 24.943. Luvut osoittavat kuinka ratkaiseva vastapuolen 6.570 äänen hylkääminen oli Elisalle. Todettakoon, että Anvialla on kaikkiaan 92.525 osaketta, joten “nukkuvien puolue” on valitettavasti kaikkein suurin.

Elisa oli löytänyt nimilistaansa vain yhden ehdokkaan Anvian päätoimialueelta eli Vaasan ja Seinäjoen seudulta. Neljä Elisalle mieluisista hallintoneuvoksista asuu Etelä-Suomessa ja yksi niinkin kaukana kuin Liperissä lähellä Joensuuta. Hallintoneuvoston uusista jäsenistä neljä ovat Elisan työntekijöitä. Heiltä tuskin voi odottaa tehtävän edellyttämää itsenäistä päätöksentekokykyä, joten tyylikästä olisi ollut kieltäytyä kunniasta.

Anvian hallintoneuvostolla on valtaa, sillä se valitsee yhtiön hallituksen. Yhtiökokouksen jälkeen 14 jäsentä kuuntelee ilmeisesti herkällä korvalla Elisaa. Täytyy toivoa, että loput 16 jäsentä, niukka enemmistö, ovat vielä valmiit ajattelemaan ensisijaisesti Anvian etua. Siihenhän hallintoneuvoston jäsenyys velvoittaa.

Historialla on kummallinen taipumus toistua. Vaikka vihamieliset yritysvaltaukset ovat äärettömän harvinaisia Suomessa, Elisalla on meneillään jo toinen kerta. Tammikuussa 2008 yritysvaltaaja halusi vaihtaa koko hallituksen sekä paloitella ja myydä uhrinsa. Tuolloin yritysvaltaus epäonnistui, sillä kaappaaja sai vastaansa lähes hurmoshenkisen kansanliikkeen. Erona nykypäivään Elisa ei vuonna 2008 ollut suinkaan valtaajana vaan uhrina. Allekirjoittanutkin liittyi epäröimättä Elisan puolustajiin. Valtausta yritti maineeltaan epämääräinen liikemies, islantilainen Thor Björgólfsson, joka oli luonut mittavan omaisuutensa Venäjällä.

Allekirjoittanut osti vuonna 1971 Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen, joka myöhemmin muuttui Elisan osakkeiksi. Vuosien saatossa osakemäärä on kasvanut, eikä koskaan aikaisemmin ole tarvinnut hävetä, että on Elisan osakkeenomistaja. Nyt hävettää.

Omistamme osakkeita Elisassa ja Ilkka-Yhtymässä. Emme omista Anvian osakkeita.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/tarina-vihamielisesta-yritysvaltauksesta/feed/ 18
Kohtuullinen tuloskausi takana https://www.nordnet.fi/blogi/kohtuullinen-tuloskausi-takana/ https://www.nordnet.fi/blogi/kohtuullinen-tuloskausi-takana/#respond Wed, 11 Mar 2015 15:12:35 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=23553 Suomi on ollut jo useita vuosia lamassa, mutta siitä huolimatta sekä viime vuoden taloudellisia tuloksia että osinkoja voi luonnehtia kohtuullisiksi. On aika vetää yhteen luvut, kun vain kahden pörssiyhtiön, Talvivaaran ja Cleantech Investin luvut puuttuvat. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Ennusteiden valossa Suomen useimpia muita EU-maita heikompi kehitys näyttää kuitenkin jatkuvan. Osakesäästäjien onneksi yhtiömme ovat kansainvälistyneet ja yhä harvempi yhtiö hakee tuloseuronsa pelkästään täältä. Yritykset ovat myös määrätietoisesti leikanneet kuluja, joten taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen heijastunee kannattavuuden nopeana paranemisena.

Finanssikriisistä lähtien pörssiyhtiöiden liikevaihdot ovat supistuneet; vuodesta 2008 lähes neljänneksen. Normaalioloissa euromääräinen myynti kasvaa joka vuosi jo pelkästään inflaationkin vuoksi, joten kyseessä on todella poikkeuksellinen ilmiö. Kannattavuuden säilyttäminen sellaisissa oloissa tuntuu lähes mahdottomalta. Kahtena vuonna, 2009 ja 2012, tulostaso on kärsinyt erityisen paljon ensin finanssikriisin ja sitten Euroopan velkakriisin seurauksena. Lukuihin heijastuvat myös suurella painolla Nokian ongelmat ennen matkapuhelintoiminnan myymistä Microsoftille.

 

Kotimaisten pörssiyhtiöiden avainlukuja, miljoonaa euroa

Tilikausi    Liikevaihto *)    Liikevoitto *)    Nettotulos    Osingonjako
2008           187 795               12.094                  8.354               5.560
2009           151 532                 5.307                  2.882                6.362
2010           163 387               11.142                  9.702                6.667
2011            172 098                7.845                  5.856                6.329
2012            170 742               4.765                   2.179                5.784
2013            149 423               7.838                  6.402                7.200
2014           142 877                9.949               10.042                6.601
*) Pl. rahoitusala

 

Tulosraportoinnissa kirjavuutta

Kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS vaikeuttaa tuntuvasti pitkien aikasarjojen ylläpitämistä. Mikäli yhtiö luopuu joistakin liiketoiminnoista, nämä käsitellään ”lopetettuina toimintoina” ja voidaan ”unohtaa”, mikä saattaa olla yritysjohdon mieleen, sillä tavanomaisin myyntiperuste on liiketoiminnan tappiollisuus.  Esimerkiksi Oriola-KD:n tapauksessa Venäjän liiketoiminta oli kroonisesti tappiollista ja tuotti yhtiölle viime vuonna peräti 259 miljoonan euron tappio, joten siitä oli syytä päästä eroon. Loppuvuoden myynnin vuoksi Venäjän liiketoiminnot eivät enää ole ”jatkuvia toimintoja”, minkä vuoksi vuoden 2013 tilinpäätösluvut on korjattu jälkikäteen.  Vuoden 2013 liikevaihto ilmoitettiin vuosi sitten olevan 2.598 miljoonaa euroa, nyt sen sanotaan olleen vain 1.620 miljoonaa euroa.

Eri tilikausien tuloslukujen keskinäinen vertailu on vaikeaa myös kertaluonteisten erien vuoksi. Ulkopuolisen on lähes mahdotonta oikaista tilinpäätöstä niin, että pystyisi luotettavasti selvittämään todellisen operatiivisen tuloksen ja lisäksi tekemään tarvittavat vero-oikaisut. Markkinoilla on varsin erilaiset näkemykset siitä, mitä kaikkea voi pitää kertaluonteisena eränä. Taitaa olla niin, että mitä heikommin yhtiö kannattaa, sitä innokkaammin ainakin kulut ilmoitetaan kertaluonteisiksi, jotta tulos siistiytyisi. Kertaluonteisilla erillä kuten esimerkiksi myyntivoitoilla ja myyntitappioilla voi olla ratkaisevan tärkeää vaikutusta yhtiön taloudelliseen tilanteeseen. Kertaerät voivat myös olla esimerkiksi kirjanpitoarvojen alaskirjauksia, joilla ei ole mitään kassavaikutusta, mutta jotka kuitenkin usein paljastavat, että joku aiemmin tehty investointipäätös on ollut epäonnistunut.

Viime vuonna kotimaiset pörssiyhtiöt (pl. rahoitusala) myivät tuotteita ja palveluja 143 miljardin arvosta. Edellisestä vuodesta liikevaihto supistui muutaman prosentin. Tästä huolimatta sekä liikevoitto että etenkin raportoitu tilikauden tulos kasvoivat verraten voimakkaasti, jälkimmäinen 6,4 miljardista 10,0 miljardiin. Kannattavuus ei kuitenkin ole parantanut samassa suhteessa. Erityisesti Fortumin ja Fiskarsin saamat myyntivoitot paisuttavat tilikauden 2014 tuloslukuja. Yksinomaan Fortumin myyntivoitto oli 2,1 miljardia euroa, josta pääosa tuli Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnan luopumisesta.

Pörssiyhtiöiden kirjanpidolliset omat pääomat eivät ole kehittyneet läheskään yhtä hyvin kuin tulokset. Tasesubstanssi oli tosin viime vuoden lopussa 82,8 miljardia euroa eli korkeampi kuin vastaava luku 78,9 miljardia vuotta aiemmin, mutta oli kuitenkin hieman alhaisempi kuin vuosina 2011 ja 2012. Turhan takia yhtiöt eivät ilmoita osakekohtaista omaa pääomaa tulostiedotteissaan. Menestyvän yhtiön tulisi jatkuvasti pystyä kasvattamaan sekä omistajilleen jakamia osinkoja että yhtiöön jäävää omaa pääomaa.

Viime vuoden lopussa kotimaisten pörssiyhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli 161 miljardia euroa. P/B-luku, toisin sanoen markkina-arvon ja tasesubstanssin välinen suhde, oli keskimäärin runsaat 1,9. Tällä tunnusluvulla mitattuna pörssin arvostus oli maltillinen kuluvan vuoden alussa. Samalla on muistettava, että pörssissä on kymmeniä kriisiyhtiöitä, jotka polttavat omia pääomiaan vinhaa vauhtia useista pelastusanneista huolimatta.

Lähes kaikki yhtiöt ilmaisevat kannattavuutensa liikevoittotasolla, koska harkinnanvaraisten erien merkitys liiketuloksessa on jonkin verran pienempi kuin tilikauden tuloksessa. Liikevoitto suhteessa liikevaihtoon on puolestaan käyttökelpoinen mittari suhteellisen kannattavuuden kehityksestä. Kotimaisten pörssiyhtiöiden liikevoitto ilman rahoitusalaa kasvoi viime 9,9 miljardiin euroon edellisvuoden 7,8 miljardista. Keskimääräinen liikevoittomarginaali koheni siten 5,2 prosentista 7,0 prosenttiin. Yhtiökohtaiset erot ovat luonnollisesti huomattavat.

Osinkokausi odotettua parempi

Kommentoimme kevään osinkokautta jo aikaisemmin (Miellyttävä osinkokevät lamasta huolimatta, 14.2.2015), joten yhtiökohtaiset havainnot voidaan tässä ohittaa lyhyesti. Tällä hetkellä kotimaisten pörssiyhtiöiden osingonjako tilikaudelta yltää 6,6 miljardiin euroon. Summa tulee varmasti vielä kasvamaan, koska Metso, Panostaja, Ramirent, Solteq ja Talentum pyytävät valtuutusta jakaa lisäosinkoa yhtiökokouksissaan.

Kuitenkaan osingot eivät ilmeisesti nouse vuoden 2013 tasolle 7,2 miljardiin. Vuosi sitten jaettuja osinkoja nostivat Nokian ja Fiskarsin poikkeuksellisen suuret lisäosingot, minkä lisäksi aiemmin pörssiin suurimpiin osingonmaksajiin kuulunut Pohjola Pankki ei enää ole kartuttamassa tilikauden 2014 lukua.

Vaikka vuoden 2014 osinkosumma on odotettua suurempi, se jää selvästi jälkeen huippuvuoden 2007 voitonjaosta. Silloin pörssiyhtiöiden varojen jako nousi ennätykselliseen 8,9 miljardiin euroon ja raportoitu tulos oli peräti 18,5 miljardia, johon tosin sisältyi muutaman miljardin verran myyntivoittoa, kun Sampo myi pankkinsa Danske Bankille.

Meillä vain toissijaisesti listatut viisi Tukholman pörssin ruotsalaisyritystä ei sisälly euromääräisiin osingonjakolukuihin, koska ne vääristäisivät kuvan Suomessa jaetuista osingoista. Ruotsalaisyhtiöistä Nordea ja TeliaSonera jakavat osinkoa enemmän kuin yksikään suomalaisyhtiö. Sammon suuren Nordeaomistuksen lisäksi näiden kahden yhtiön yhteenlasketuista 3,9 miljardin osingoista varsin pieni osuus tulee Suomeen siitä huolimatta, että kummallakin on lukumääräisesti paljon suomalaisia osakkeenomistajia. Kaikesta huolimatta Nordean osingon peräti 44 prosentin korotus ansaitsee erityismaininnan.

Kun osinkoehdotukset yhtä lukuun ottamatta on tiedossa ja tarkasteluun ei oteta niitä First North -listalla olevia yhtiöitä, joista ei ole olemassa vertailukelpoista osinkoa vuodelta 2013, saldo näyttää yllättävänkin hyvältä. Kun tässä tarkastelussa otetaan huomioon myös ruotsalaisyritykset, 125 pörssiyhtiöstä 59 yritystä eli lähes puolet nostaa osinkoaan tilikaudelta 2014 verrattuna edelliseen tilikauteen, 18 yritystä pitää osinkoaan ennallaan ja 17 yritystä laskee osinkoaan. Näiden lisäksi peräti 31 yritystä ei pystynyt jakamaan yhtään mitään omistajilleen kummaltakaan tilikaudelta. Viimemainittu häntäpään joukko on kohtuuttoman suuri, joskin se näyttää olevan supistumassa, sillä tällä hetkellä on meneillään lunastustarjoukset Ixonoksessa ja Turvatiimissä.

Omistamme osakkeita edellä mainituissa yhtiöissä paitsi Cleantech Investissä, Danske Bankissa, Ixonoksessa, Microsoftissa, Nordeassa, Pohjola Pankissa, Solteqissa, Talvivaarassa ja Turvatiimissä.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/kohtuullinen-tuloskausi-takana/feed/ 0
Matala vai korkea: E suurin epävarmuustekijä P/E:ssä https://www.nordnet.fi/blogi/matala-vai-korkea-e-suurin-epavarmuustekija-pessa/ https://www.nordnet.fi/blogi/matala-vai-korkea-e-suurin-epavarmuustekija-pessa/#comments Tue, 24 Feb 2015 11:13:06 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=23271 Aloitimme viime vuoden lopussa sarjan P/E-luvusta. Sarjan ensimmäisessä osassa ”Matala vai korkea: P/E-luku ei ole kristallipallo” katsoimme S&P 500 -indeksin arvostusta. Osoittautui, että P/E-luvut eivät ole koskaan olleet yhtä korkeita kuin nyt, pois lukien 1930-luvun laman kynnyksellä ja IT-kuplan aikana. Jeremy Siegel on muun muassa huomauttanut, että tulokset ovat pitkään olleet harvinaisen matalalla tasolla finanssikriisin ja euroalueen velkakriisin johdosta, mikä vääristää Shillerin P/E -lukua. Tästä syystä katsomme lähemmin P/E-luvun nimittäjää.

Aina 1990-luvulle asti P/E-luku oli yhtä usein historiallisen keskiarvonsa yläpuolella kuin alapuolella. Jotain tapahtui kuitenkin tullessamme 1990-luvulle, koska P/E-luku tämän jälkeen on ollut lähes poikkeuksetta historiallisen keskiarvon yläpuolella. Onko P/E-luku hypännyt uudelle korkeammalle tasolle maailman muuttuessa? Jeremy Siegelin mukaan aiempaa korkeammat P/E-luvut olisivat hyväksyttävissä. Vai johtuuko se siitä, että P/E-luku ei enää toimi?

Rauhallisten ja vakaiden aikajaksojen vallitessa P/E-luku on ollut huomattavasti historiallista keskiarvoaan korkeampi. Muulloin kuin poikkeuksellisten aikakausien aikana kuten ensimmäinen maailmansota, 1930-luvun lama, toinen maailmansota, Korean sota ja korkean inflaation ja korkeiden korkojen aikajakso 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, P/E-luku on keskimäärin ollut noin 20. Tähän verrattuna nykyinen taso ei ole täysin poikkeuksellinen. Hyväksyessä korkean P/E-luvun sijoittajat olettavat epäsuorasti, että tuhoisien olosuhteiden, kuten sotien ja finanssikriisien, riski on erittäin pieni.

Sijoittajat ovat tuskin unohtaneet finanssikriisiin sekä Etelä-Euroopan ja Irlannin pankki- ja velkakriisiin liittyviä riskejä. Sijoittajilta on tuskin jäänyt huomaamatta Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa. He eivät varmaan myöskään odota räjähdysmäistä kasvua, joka selittäisi korkeat P/E-luvut. Joten on oltava muitakin syitä, jotka selittävät P/E-lukujen korkean tason. Suhdeluvun osoittaja, osakkeen hinta, on yksiselitteinen ja sitä on helppo vertailla menneisyydessä maksettuihin hintoihin. Nimittäjä, toisin sanoen tulos, täytyy siten olla suhdeluvun suurin epävarmuustekijä.

Tuloksiin vaikuttaa vallitseva lainsäädäntö, mikä voi heikentää eri aikakausien lukujen vertailukelpoisuutta. Alla olevassa kuviossa on esitetty S&P 500 -yhtiöiden nettotulos ja liiketoiminnan eli operatiivinen tulos nykyrahassa. Molemmat tulokset kulkivat käsi kädessä aina 1980-luvun lopulle asti, jonka jälkeen ne erkanivat toisistaan. Ero oli suurimmillaan vuosina 2008–2009, jolloin nettotulos oli jopa 84 prosenttia heikompi kuin liiketoiminnan tulos.

earnings

Suurin syy sille, että tulokset erkanivat toisistaan, oli muutos lainsäädännössä. Aiemmin yhtiöt saivat tehdä poistoja liikearvosta, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan se on kielletty. Tämän sijaan yhtiöiden tulee testata liikearvon arvonalentumista ja arvonalentumistarve on suurimmillaan juuri kun taloudessa menee huonosti ja arvostustasot ovat matalat. Arvonalentumisia ei saa myöhemmin palauttaa, jos ne osoittautuivat perusteettomiksi. Yhtiöt eivät myöskään saa korottaa liikearvoja, jos yrityskauppa osoittautuu loistavaksi. Tämä tuo tiettyä epäsymmetriaa tuloslaskelmaan.

Yhtiöiden keskuudessa esiintyy haluttomuutta tehdä liikearvon alaskirjauksia, koska tällöin johto epäsuorasti myöntää, että yritysjärjestely on tapahtunut ylihintaan. Kun alaskirjaus lopulta tehdään, tekevät yhtiöt kaikki alaskirjaukset kertaheitolla. Psykologisesti on ehkä helpompaa tuoda kaikki huonot uutiset kerralla päivänvaloon, mutta tämä tuhoaa tuloksen sinä vuonna kun alaskirjaus tehdään.

Kaikki tämä saattaa kuulostaa pieneltä tekniseltä yksityiskohdalta, mutta todellisuudessa sillä on erittäin suuri merkitys. Tulokset olisivat olleet huomattavasti matalammat 1900-luvun laskusuhdanteiden aikoina, jos käytössä olisi ollut tämän päivän kirjanpitokäytäntö. Alla olevassa kuviossa esitetään CAPE (cyclically adjusted P/E -ratio) laskettuna S&P 500 -yhtiöiden tuloksen ja liiketoiminnan tuloksen perusteella.

cape_adjusted

Suhdeluvun taso laskee huomattavasti kun se lasketaan liiketoiminnan tuloksen perusteella. Tietysti tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että P/E-luvut ovat korkealla tasolla. Taso vastaa kuitenkin sitä tasoa mitä Siegel pitää hyväksyttävänä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, kumpi tulos on oikea ja kumpi väärä vaan siitä, että vertaillessa eri aikakausien lukuja pitää varmistua siitä, että luvut ovat vertailukelpoisia. Muussa tapauksessa vertailu on kuin vertailisi appelsiineja ja omenoita.

Viimeisessä osassa katsomme minkälainen vaikutus pääomarakenteella, inflaatiolla, koroilla ja kasvulla on P/E-lukuun.

Tom Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/matala-vai-korkea-e-suurin-epavarmuustekija-pessa/feed/ 2
Tilinpäätöskauden kynnyksellä https://www.nordnet.fi/blogi/tilinpaatoskauden-kynnyksella/ https://www.nordnet.fi/blogi/tilinpaatoskauden-kynnyksella/#comments Thu, 22 Jan 2015 20:07:17 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=22682 Tilinpäätöskausi pyörähtää käyntiin huomenna Baswaren johdolla ja kestää helmikuun loppuun. Käsitys tilivuodesta 2014 alkaa olla melko selvä. Loppuvuoteen sisältyy kuitenkin kokonaiskuvaa hämmentäviä tekijöitä kuten raakaöljyn ja euron halpeneminen sekä ruplan romahdus. Tilinpäätöksiin tehdään usein myös alaskirjauksia, jotka saattavat romuttaa aiemmin tehtyjä johtopäätöksiä. Tästä kaikesta huolimatta tilinpäätöstiedotteiden sisällön pohtiminen etukäteen on mielekästä. Oikein osunut arvaus voi olla jopa rahanarvoinen, sillä pörssi reagoi silloinkin, kun yhtiö vahvistaa markkinoiden jo ennakoimaa tietoa.

Seuraavassa on hyvin yleisluontoisesti pohdittu, mitä pörssin vaihdetuimpien yhtiöiden tilinpäätöstiedotteet tulevat kertomaan vuoden 2014 tuloksesta ja osingosta. Viime vuonna Suomen jo vuosia jatkunut taloudellinen lama oli edelleen voimissaan, minkä seurauksena yritysten liikevaihdot ovat edellisvuoden tapaan pääsääntöisesti supistuneet. Näissä oloissa kannattavuudesta vaaliminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Yhtiöt näyttävät kuitenkin onnistuneen melko hyvin varjelemaan tuloksentekokykyään, joten kokonaisuutena voinemme odottaa kohtuullisen hyviä lukuja lähiviikkoina. Seuraavassa yhtiöiden nimen jälkeen on ilmoitettu tilinpäätöstiedotteen tarkkaa julkistamispäivää.

Tuloksensa todella merkittävästi parantavia pörssiyhtiöitä on vähän. Ryhmään kuuluvat mm. Aspo (12.2.), Kone (29.1.), Metsä Board (5.2.), Munksjö (12.2.), Outokumpu (12.2.) ja Ponsse (17.2.). Aspon osingon yllättävä puolittaminen viime keväänä 0,21 euroon sai selityksensä loppuvuonna Leipurin-annin yhteyteen suunnitellun lisäosingon muodossa. Venäjästä huolimatta Aspon vuoden 2014 tulos on niin vahva, että vähintäänkin paluu vanhaan 0,42 euron tasoon lienee odotettavissa. Leipurin-operaatio tuskin on toteutettavissa kuluvankaan vuoden aikana.

Kone jatkaa vakaata nousuaan. Tuskin osinkoehdotuskaan jää edes lähelle aiempaa yhtä euroa. Sekä Ponssen että Metsä Boardin vuoden takaisiin osinkoihin (0,30 euroa ja 0,09 euroa) odotamme myös prosentuaalisesti selvää nousua. Munksjön ja Outokummun tulosparannukset eivät sen sijaan lämmitä, sillä kummankin kannattavuus on edelleen vaatimaton. Outokummulta on turhaa odottaa mitään osinkoa. Munksjön mahdollisuudet nostaa edellisen kevään 0,10 euron osinkoa näyttävät vaikealta, ehkä pientä tarkistusta lukuunottamatta.

Seuraava ryhmä koostuu yhtiöistä, joissa vuoden 2014 tulos todennäköisesti on vain hieman parempi kuin edellisvuoden tulos. Tämä mahdollistaisi kuitenkin useimmissa tapauksissa osingon korottamista. Ryhmään kuuluvat mm. Cargotec (10.2.), Elisa (30.1.), Huhtamäki (12.2.), Konecranes (4.2.), Lassila & Tikanoja (4.2.), Nokia (29.1.), Nordea (28.1.), Sampo (11.2.), Stora Enso (4.2.), Tieto (5.2.), UPM-Kymmene (3.2.), Uponor (12.2.), Valmet (6.2.) ja Wärtsilä (29.1.).

Cargotecin osinko on tippunut vuoden 2012 kevään eurosta viime kevään 0,42 euroon. Nyt on aika vaihtaa suuntaa ja nostaa osinkoa ehkä kymmenkunta senttiä. Rajoitetusti kasvumahdollisuuksia omaavan Elisan ja Stora Enson osingot saattavat hyvinkin pysyä tutuilla 1,30 ja 0,30 euron tasoilla. Myöskin Konecranesin ja Uponorin osingot noussevat enintään viidellä ja kahdella sentillä 1,10 ja 0,40 euroon. Huhtamäellä ja Tiedolla on tapana tehdä pieniä tarkistuksia voitonjakoonsa joka vuosi, joten entiset 0,57 ja 0,90 euron osingot korotettaneen muutamalla sentillä. Lassila maksanee myös viimevuotista 0,50 euroa enemmän.

Todella sekavasti tilinpäätöksistään raportoivan Nokian osinkopäätöstä on vaikea haarukoida. Viime keväänä maksettiin 0,11 euron normaaliosingon lisäksi 0,26 euron lisäosinko. Nyt normaaliosinko noussee parilla-kolmella sentillä. Valmetin kannattavuus ei ole häikäisevä, vaikka tilauskanta ja saadut tilaukset ovat kasvaneet ilahduttavan hyvin. Vaikka osinko ehkä nouseekin hieman 0,15 eurosta, sen taso on erittäin matala osakekurssiin verrattuna. Aina osakasystävällistä osinkopolitiikkaa harjoittaneen Wärtsilän osinko noussee ehkä viidellä sentillä 1,10 euroon.

Nalle Wahlroosin reviirissä ymmärretään jatkuvasti nousevan osingon taikaa osakekurssin kannalta. Sekä Nordean että Sammon osingot korotettaneen jälleen tulevana keväänä. Nordea aikoo kasvattaa voitonjaon osuutta tuloksesta. Sammon korotus jäänee nyt 10-15 senttiin. Viime keväänä tuli 1,65 euroa eli 30 senttiä lisää. UPM-Kymmene on ehtinyt jo vihjata, että yhtiön osingonmaksukyky on paranemassa. Veikkaamme, että saamme kymmenen senttiä lisää kolme vuoden aikana maksettuun 0,60 euroon.

Monessa yhtiössä vuoden 2014 tulos on samalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Näitä yhtiöitä ovat esimerkiksi Aktia (12.2.), Amer (5.2.), Caverion (16.2.), Kemira (10.2.), Kesko (10.2.), Orion (4.2.), Sanoma (5.2.) ja TeliaSonera (29.1.). Näiden osalta ennallaan pysyvä osinko lienee kaikkein luotettavin ennuste. Uskomme kuitenkin, että Amer tapansa mukaisesti jatkaa pienten askelten politiikkaa ja nostaa osinkonsa hieman viime kevään 0,40 eurosta. Osingon lievä tarkistus ylöspäin voi tulla kyseeseen myös Keskossa. Mikäli Sanoma pysyy kannassaan, että yhtiö kääntyy vuonna 2016, viime kevään 0,10 euron symbolista minimiosinkoa voitaneen jo tänä keväänä korottaa.

Vuoden 2013 tilinpäätöstä hieman heikompia lukuja odotamme mm. seuraavilta yhtiöiltä: Alma Media (13.2.), Cramo (10.2.), Finnair (11.2.), Fiskars (6.2.), Fortum (4.2.), Ilkka (16.2.), Metso (5.2.), Neste Oil (4.2.), Nokian Renkaat (5.2.), Ramirent (12.2.), Tikkurila (10.2.) ja YIT (5.2.).

Edellä mainituista yhtiöistä ilman muuta mielenkiintoisin on poikkeuksellisen kannattava Nokian Renkaat, joka on saanut kärsiä siitä, että se on Venäjän suurin kulutustavaroita vievä teollisuusyhtiö. Putinista huolimatta yhtiö on ilmoittanut rohkeasti, että viime vuoden liikevoitto arvioidaan olevan 300–320 miljoonaa euroa (vuonna 2013: 386 MEUR). Tätä kirjoitettaessa ei ole ainakaan vielä julkaistu tulosvaroitusta, joten ennuste toteutunee. Kun vielä muistamme lisäverojupakkaa, jossa yhtiö on vahvoilla, entinen 1,45 euron osinko näyttää melko turvatulta. Mikäli osinko pysyy ennallaan, osakkeen kurssiromahdus on ollut sijoittajilta melkoinen ylilyönti.

Cramolla ja Ramirentilla saattaa olla vaikeuksia pitää kiinni aiemmista 0,60 ja 0,37 euron osingoista. Venäjän riepotteleman YIT:n tapauksessa 0,38 euron osingosta kiinni pitäminen näyttää jopa toivottoman haastavalta tavoitteelta. Finnair on lohduton tapaus ja nollaosinko lienee varma.

Fiskarsilla on tapana vuosittain rukata varovaisesti ylöspäin normaaliosinkoaan (lisäosinkoja on maksettu sitä mukaa, kun Wärtsilä-pottia on pienennetty), joten 0,67 euron osinko noussee 1–3 senttiä. Samanlaista osinkolinjausta noudattaa Putin-kärsijä Tikkurila, joka yhtiönä on vahva ja vakavarainen. Ehkä uskallamme tulosheikennyksestä huolimatta toivoa sentin pari lisää viime keväiseen 0,80 euroon?

Jäykkää osinkopolitiikkaa harjoittava Fortum on nyt tavallista mielenkiintoisempi, koska tilinpäätökseen sisältyy muhkea myyntivoitto Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnasta. Se mahdollistaisi lisäosingon maksamista, mikä varmasti sopisi valtiolle. Sekä Neste Oilin että Metson osingot pysynevät suurin piirtein ennallaan.

Alma Media ja sen suuromistaja Ilkka ovat sidoksissa toisiinsa. Mediamurros on tehnyt pahaa jälkeä kummassakin, jotka molemmat turvautuivat viime keväänä 0,10 euron minimiosinkoon. Alman osinko on elintärkeä Ilkalle, jolla oman toimintansa perusteella olisi ehkä varaa tarkistaa osinkoa ylöspäin. Kummankin yhtiön osakekurssi noudattelee melko orjallisesti osingon suuruutta.

Pörssilistalta löytyy luonnollisesti myös yhtiöitä, joitten kannattavuus on kärsinyt viime vuonna tuntuvasti edelliseen vuoteen verrattuna. Näitä ovat esimerkiksi Ahlstrom (29.1.), Apetit (25.2.), Outotec (6.2.), PKC Group (12.2.), Pöyry (4.2.) ja Stockmann (13.2.).

Selkeästi nollalinjalla jatkaa Pöyry. Stockmann kokee pitkän historiansa ilmeisesti pahinta kriisiä. Tuskin hallitus voi ehdottaa osingonjakoa, vaikka yhtiöllä on paljon osinkotuloista riippuvaisia säätiöomistajia. Myös Ahlstromin tilanne on osingonjaon kannalta tukala, vaikka suku on aiemmin tottunut anteliaiseen osinkopolitiikkaan.

Osinkoja maksettaneen edelleen Apetitin, Outotecin ja PKC;n omistajille, mutta todennäköisesti edellisvuotta vähemmän.

Omistamme osakkeita kaikissa edellä mainituissa yhtiöissä paitsi Apetitissa, Baswaressa, Finnairissa, Metsä Boardissa, Nordeassa ja Ponssessa.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/tilinpaatoskauden-kynnyksella/feed/ 3
Uutta verta pörssilistalle https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-verta-porssilistalle/ https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-verta-porssilistalle/#comments Sun, 23 Nov 2014 14:13:45 +0000 https://blogi.nordnet.fi/?p=21940 Maanantaina 24.11.2014 alkaa Leipurin Oyj:n yhdistetty osakemyynti ja osakeanti, joiden seurauksena yhtiö listautuu pörssin päälistalle ilmeisesti 9.12.2014. Oikeastaan yhtiö on vanha tuttu uusissa kuosissa, sillä se on tähän asti ollut yksi Aspon neljästä liiketoiminnosta. Aspo myy nyt yli puolet omistuksestaan, koska katsoo, että Leipurin on kypsä muuttumaan itsenäiseksi pörssiyhtiöksi. Samalla Leipurin järjestää myös pienen suunnatun annin instituutioille ja suurelle yleisölle. Tarjolla on pieni (vuoden 2013 liikevaihto 136 miljoonaa euroa) mutta varsin ainutlaatuisella toimintakonseptilla varustettu yhtiö. Jotta saataisiin aikaan riittävän laaja osakeomistus, Aspon nykyisille osakkeenomistajille jaetaan lisäksi osakeosinkona pienen määrän Leipurin-osakkeita.

Leipurin tarjoaa lähinnä leipomoteollisuudelle kattavan palvelukokonaisuuden, johon sisältyy alan tarvitsemat raaka-aineet, koneet ja laitteet sekä myös esimerkiksi investointeihin, koulutukseen ja huoltoon liittyviä palveluja. Keskeinen osa yhtiön toimintakonseptia ovat 11 koeleipomoa, joissa kehitetään uusia leivontamenetelmiä ja reseptejä. Viime vuonna yhtiön osuus Aspon liikevaihdosta oli 29 prosenttia.

Yhtiön nopeimmin kasvava markkina-alue on Venäjä tai täsmällisemmin sanottuna IVY-maat. Yhtiöllä on laajaa toimintaa koko Venäjän alueella, ja markkinajohtajan asema Pietarissa kuten myös Suomessa ja Baltiassa. Moskovan alueella yhtiö on markkinoiden kakkonen. Riskinkarttajaa saattaa ehkä hirvittää Venäjän vahva asema yhtiön toiminnassa. On kuitenkin otettava huomioon, että yhtiö toimii ikään kuin kotimarkkinayrityksenä naapurimaassamme. Leipä on lisäksi hyvin epätodennäköinen poliittisten intohimojen kohteena, mutta sitäkin tärkeämpi osa venäläistä ruokakulttuuria.

Leipurin-yhtiöllä on muita merkittäviä etuja. Yhtiön kannattavuus on varsin hyvä ja tuloksenteko pitkälti ennustettava, sillä suhdannevaihteluja tuskin esiintyy yhtiön toimialalla. Toimiala ei myöskään sido suuria pääomia, mikä merkinnee vakaata ja kohtuullista osinkovirtaa jatkossa. Yhtiö ilmoittaa itse pyrkivänsä jakaa 30–50 prosenttia osakekohtaisesta tuloksesta osinkoina. Viime vuonna tämä tulos oli 0,15 euroa ja kuluvana vuonna se lienee vähintään saman verran. P/E-luvulla mitattuna kyse ei siis ole alennusmyynnistä, vaan ilmeisesti melko realistinen arvio osakkeen tämänhetkisestä arvosta. Osinkotuotto jäänee tosin melko alhaiseksi ainakin vuodelta 2014.

Listautumisannissa tarjolla on runsaat 11,3 miljoonaa Aspon omistamaa vanhaa Leipurin-osaketta sekä hieman yli 2,1 miljoonaa uutta osaketta. Lisäksi pääjärjestäjällä Pohjola Pankilla on tavanomainen lisäosakeoptio. Osakkeiden alustava hintaväli on 2,10–2,60 euroa. Mikäli oletetaan, että kysyntä on vahvaa ja 2,60 euroa tulee lopulliseksi merkintähinnaksi, listautuminen tuottaa Aspolle yli 29 miljoonan euron myyntituotot ja Leipurin saa emissiotuottoina 5,5 miljoonaa. Yhtiön koko osakekanta olisi listautumisen jälkeen 30.628.000. Markkina-arvo olisi siten 2,60 euron merkintähinnalla lähes 80 miljoonaa euroa.

Listautumisanti voidaan keskeyttää aikaisintaan 1.12.2014 päivän päättyessä. Tavanomaiseen tapaan listautuminen koostuu yleisöannista (merkintä 100–49.900 osaketta; merkinnän pitää olla 100:lla jaollinen) ja instituutioannista (merkintä vähintään 50.000 osaketta). Ensin mainitussa joutuu heti maksamaan 2,60 euron mukaan koko merkintätoivomuksestaan ns. merkintävarausmaksua, vaikka saakin todennäköisesti vain osan toivomistaan osakkeista. Kaikille yleisöantiin osallistuville pyritään kuitenkin allokoimaan vähintään 500 osaketta, joten leikkuri iskee ilmeisesti vasta tätä suurempiin merkintöihin. Instituutioannissa merkintä maksetaan vasta, kun tiedetään minkä verran osakkeita on saanut. Yleisöannista poiketen turhaa rahoitustarvetta ei siis ole instituutioannissa, mutta merkitsijän tulee olla yhteisömuotoinen.

Instituutioanti on mielekkäämpi kuin yleisöanti, koska varausmaksua ei peritä. Tällöin joutuu kuitenkin miettimään kuinka paljon rahaa pitää varata osakkeiden maksamiseen. Mikäli merkintähinnaksi muodostuu 2,10 euroa, osakkeiden kysyntä on todennäköisesti ollut vaisu. Merkitsijä saa minimimerkinnässä mahdollisesti jopa kaikki 50.000 osaketta vastaten 105.000 euroa, ja voinee lisäksi varautua ikävään kurssikehitykseen pörssissä. Mikäli anti on menestys, merkitsijä saa vain murto-osan toivomistaan 50.000 osakkeesta 2,60 euron merkintähinnalla ja maksettava summa on todennäköisesti huomattavasti pienempi kuin 100.000 euroa, mutta mitä todennäköisimmin merkitsijä saa myös pikavoiton, kun pörssinoteeraus alkaa. Listautumisannin miinuspuolelle voimme kirjata vaivalloisen merkintälogistiikan, ellei satu olemaan Op-ryhmän asiakas.

Aspon nykyiset osakkeenomistajat tulevat saamaan pienen määrän Leipurin-osakkeita myös osakeosinkona, minkä lisäksi jaettaneen rahallista osinkoa. Kutakin viittätoista (15) Aspon osaketta vastaan saa yhden Leipurin-osakkeen. Jakosuhteesta syntyviä Leipurin osakkeiden murto-osia korvataan rahalla. Kaikkiaan jaetaan tällä tavalla enintään 2.026.809 Leipurin-osaketta, joihin siis tarvitaan enintään 30.402.135 Aspon osaketta. Lisäksi Aspon omistajat saavat pienen rahaosingon siten, että osakeosingon laskennallinen arvo (pörssin painotettu keskikurssi osakkeiden jakopäivänä 22.12.2014) ja rahaosinko ovat yhteensä enintään 0,25 euroa. Rahaosinko maksetaan vuodenvaihteessa.

Aspon ylimääräisen yhtiökokouksen 11.12.2014 jälkeen määrät täsmentyvät, kun Leipurin-osakkeen merkintähinta ja aloituskurssi pörssissä ovat tiedossa. Mikäli oletamme, että osakeosingon laskennallinen arvo on sama kuin hintavälin mahdollistama ylin merkintähinta 2,60 euroa, osakeosingon arvo olisi 0,1733 euroa jokaista Aspon osaketta kohti. Kun osakeosinko ja rahaosinko voivat olla yhteensä enintään 0,25 euroa ja rahaosinko enintään 1,75 miljoonaa euroa, rahaosingon osuus olisi tämän esimerkin mukaan enintään 0,0576 euroa. Kokonaisosinko olisi siis noin 0,23 euroa. Rahaosinko kattaisi tässä tapauksessa melko hyvin kokonaisosingosta menevän veron. Mitä korkeampi osakeosingon laskennallinen arvo on, sitä pienemmän osan verosta rahaosinko kattaa.

Keväällä ihmettelimme, kun Aspon osinko laskettiin puoleen, vaikka tulos heikkeni paljon vähemmän. Ylimääräinen osakeosingon ja rahaosingon yhdistelmä on kuitenkin hyvä selitys, sillä tällä yhdistelmällä täydennettynä osingonjako vuodelta 2013 nousee edellistä vuotta suuremmaksi.

Omistamme Aspon osakkeita ja olemme alustavasti päättäneet osallistua Leipurin Oyj:n listautumisantiin.

Kim Lindström

]]>
https://www.nordnet.fi/blogi/uutta-verta-porssilistalle/feed/ 2