22.07.2012, klo 21:09 | Petre Pomell
Moni sijoittaja on liikenteessä pitkän tähtäimen politiikalla. Varallisuus ei olekaan kasvanut viivasuoraan kohti taivasta, kuten moni sijoitusneuvoja esimerkeissään lupaa. Eläkepäiville tarkoitetut varat eivät kasva riittävällä vauhdilla.
Sijoittajan, joka tähtää salkkunsa lihoiksi laittoon eläkepäivillä, varauduttava kärsivällisyyteen. Viime vuodet eivät ole hemmotelleet osakeriskiä ottaneita osta-ja pidä-sijoittajia. Amerikkalaisilla, joilla ei ole kaltaistamme eläketurvaa, on meitäkin tukalammat paikat.
Rapakon toisella puolen sijoitusneuvojat pohtivat kilvan eläköityvien asiakkaidensa kanssa, mitä tulisi tehdä. Heikoin tilanne on nuorilla eläkeläisillä, jotka ovat olleet vasta muutaman vuoden oloneuvoksina. T. Rowe Price Group laski taannoin sijoittajaesimerkin, josta suomalaisillakin on opittavaa.
Oletetaan, että sijoittaja pystyy keräämään miljoonan euron salkun ennen eläkepäiviään. Tuosta summasta sijoittaja nostaa 40000 euroa ensimmäisenä vuonna ja elää sillä. Jatkossa hän korottaa summaa kolmella prosentilla inflaation vuoksi vuosittain. Salkku, joka sisältää 55 prosenttia osakkeita ja 45 prosenttiajoukkolainoja, pystyisi jauhamaan kassavirtaa 90 prosentin todennäköisyydellä 30 vuotta ennen kuiviin menoa. Laskelma perustuu osakkeiden 8,8 prosentin ja joukkolainojen 5,8 prosentin vuosituottoihin. Nykymaailmassa luvut ovat varsin korkeita.
Eläkekassan loppuunpalaminen kiihtyy rajusti, jos salkun arvo putoaa ensimmäisenä vuonna 30 prosenttia. Tuolloin T. Pricen mukaan varat riittävät 30 vuodeksi enää 40 prosentin todennäköisyydellä. Mitä tehdä?
Helpointa on tietysti vetää vyötä kireämmälle. Luopumalla inflaatiokorotuksista viitenä vuonna, kasvaa todennäköisyys 60 prosenttiin. Rajumman muutoksen tekee kulutustason leikkaus 20 prosentilla ensimmäisenä eläkevuotena. Nostamalla vain 32000 euroa, riittävät varat 30 vuodeksi jo 73 prosentin varmuudella.
Ainahan salkun allokaatiota voi toki muuttaa riskipitoisemmaksi, jolloin tuotto-odotuskin kasvaa. Tämän esimerkin valossa aiheuttaman stressin valossa suomalainen eläkejärjestelmä tuntuu fiksulta ratkaisulta. Piensijoittajan lisäeläke karttuu todennäköisimmin, kun malttaa säästää sitkeästi kuukausittain ja katsoo, ettei liian suuri osa sijoitusvaroista tuhraannu kuluihin. Niillä kun on yllättävän suuri merkitys lopputuloksen kannalta.
Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com
Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:
Eikös tilanne ole ihan päinvastainen, esim. Fortumia, Nordeaa, NREtä ja Sampoa on voinut tankata melko edullisesti (pitkällä tähtäimellä) ja samalla ostaen osinkotuloilla lisää?
Jukalla oli hyvä pointti tuohon salkkuun kajoamiseen liittyen.
Miksi ? Niin ylläkuvattu amerikkalainen kuin suomalainenkin malli voi sijoittaa (lähes ?) samoihin kohteisiin eli tuotto odotus lienee identtinen. Suomalaisessa mallissa mukana on vielä yksi kerros eli lakisääteiset vakuutusyhtiöt, joiden kohdalla pitäisin agentti-päämies -ongelmaa arveluttavana.
Vai on suomalaisella järjestelmällä pääsy johonkin mystiseen “Sampoon”, joka takoo varalisuutta tyhjästä ![]()
Suomalainen eläkejärjestelmä on siinä mielessä fiksu, että se “pakkosäästää” ihmisille. Isosta massasta ei välttämättä kovinkaan monella ole kiinnostusta eläkkeisiinsä nuorella iällä. Tämän voi havaita yrittäjien heikosta innosta maksaa itselleen nuorena kovia eläkemaksuja.
Noprdnetin lukijakunta opn tietysti positiivinen poikkeus ![]()
Kommentoimalla hyväksyt Nordnetin toimintaperiaatteet Nordnet Blogiin osallistumiselle.
Ei vielä kommentteja.
0 Kommenttia