Martin Paasi
Monet rahoitusalan ammattilaiset ovat euron syntymisestä lähtien kritisoineet yhteistä euroa mahdottomaksi, valuvikaiseksi tai ainakin puolivalmiiksi järjestelyksi. Kun tähän lisätään euromaiden epätasainen talouskehitys, jonka seurauksena euron arvo on kaikille väärä, on helppo yhtyä myös valtamedian euroskeptikkoihin.
Samalla monet kuitenkin puolustavat euroa ja eurojäsenyyden solidaarisuutta intohimoisella palolla, mikä ei välttämättä aina auta itse asiaa. Rahoitusalan edustajaa tuollainen käytös on ihmetyttänyt siinä määrin, että heräsi epäilys siitä, että taustalla on jotain muuta kuin pelkkiä asia-argumentteja.
Euron intohimoisimpia puolustajia ymmärtääkseen euro pitää nähdä yhtenä Euroopan yhdistymisen askeleena muiden joukossa. Taustalla on tosiaan pyrkimys yhdistää Eurooppa. Juuret löytyvät viimeisen vuosisadan maailmansodista.
EU:n juuret juoksuhaudoissa
Ensimmäinen maailmansota kuuluu ihmiskunnan tuhoisimpiin konflikteihin. Sen jatkumo, vain 21 vuotta myöhemmin alkanut toinen maailmansota vaati enemmän ihmishenkiä kuin mikään muu konflikti historiassa. Yhdessä maailmasotien kuolonuhrien määrä on kaksinkertainen ihmiskunnan seuraavaksi tuhoisimpaan konfliktiin nähden.
Länsi-Euroopan valtiot perustivat Euroopan neuvoston vuonna 1949. Vuonna 1951 kuusi maata otti ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti Euroopan yhdistymistä ja laati sopimuksen raskaan teollisuuden – hiilen ja teräksen tuotannon – yhdistämisestä yhteiseen hallintoon (EHTY), jotta mikään maa ei enää yksin kykenisi merkittävään asevarusteluun.
EHTY:n perustamissopimusta on seurannut moni virstanpylväs, joista vuonna 1992 solmittu Maastrichtin sopimus (eli sopimus Euroopan unionista) muun muassa synnytti Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU:n), sekä euron.
Yhteinen valuutta ennen finanssipolitiikkaa?
Asioita on hyvä tehdä tietyssä järjestyksessä. EU:n kohdalla optimaalinen järjestys riippuu katsantokannasta. Talousoppineiden mielestä euro olisi pitänyt synnyttää vasta kun yhteinen finanssipolitiikka on saatu paikalleen.
Yhtenäinen taloudenpito ja sisäiset tulonsiirrot ovat yhteisen valuutan kulmakiviä. Vain siten eri tahtia porskuttavien talouksien synnyttämät paineet saadaan tasattua saman valuutan taakse. EKP:n valtionpapereiden tukiostot korkoerojen tasaamiseksi ovat finanssipolitiikkaan nähden ruohopalojen sammuttelua.
Yhteinen finanssipolitiikka olisi kuitenkin ollut poliittisesti mahdoton 90-luvulla. Äänestäjien tukea ei ollut. Lieneekö siinä syy miksi yhdistyminen ensin tuotiin ihmisten taskuihin?
Kreikan itselleen aiheuttama karhunpalvelus
Kreikan farssinomainen kriisi on tuonut yhteisen finanssipolitiikan puuttumisen nololla tavalla selkeästi esille. Yhteisellä budjetilla ja verotuksella Kreikkalaisten vuonna 2009 myöntämä, vuosia jatkunut budjettialijäämä ja edelleen jatkuvan kriisin perimmäinen syy olisi ehkä voitu välttää.
Valitettavinta Kreikan viimekesäisessä kriisissä oli se, että Tsipras onnistui katkaisemaan eurosolidaarisuudelta selkärangan. Kreikan kansanäänestyksessä hylkäämiä ehtoja seurasi sitäkin tiukempi ehtopaketti.
Muut euromaat olivat lopulta saaneet tarpeekseen ja olivat valmiita lähettämään Kreikan tiehensä. Suuren suunnitelman kannalta oli hienoa ettei näin käynyt, vaikka lisärahan heittäminen huonon perään ei välttämättä ole järkevää.
Imperiumin vastaisku
Kreikan kriisi on vähentänyt EU:n suosioita äänestäjien keskuudessa ja vahingoittanut poliittista solidaarisuudentajua. Maailmansotien raunioista syntynyt pyrkimys Euroopan maiden yhdistymiselle on kokenut ehkä suurimman kolahduksen koskaan.
Tämän kehitykseen kaitsemiseksi Saksan liittokansleri Angela Merkel ja ranskan presidentti François Hollande ovat päättäneet sivuuttaa erimielisyytensä ja yhteen ääneen vaatineet “enemmän Eurooppaa” ja varsinkin euromaiden yhteistyön syventämistä.
Nähtäväksi jää miten käy. Mikäli poliittista pääomaa kaikesta huolimatta riittää, euroyhteistyön syventyminen voisi johtaa toimivaan rahaunioniin. Silloin teknokraattien soraäänet saattaisivat hiljetä ainakin tuon puuttuvan yhteisen finanssipolitiikan osalta.
Euron hyödyistä ja haitoista puhuttaessa olisi joka tapauksessa hyvä muistaa myös sen perimmäiset taustat.
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club
