Martin Paasi
Kuuntelen Marion Draghin webcast:ia EKP:n neuvoston viimeisimmistä johtopäätöksistä. Globaalit riskit ovat joulukuisen kokouksen jälkeen kuulemma nousseet ja EKP vihjaa määrällisen elvytysohjelman mahdollista suurentamista jo maaliskuussa. Euron arvo laskee dollariin nähden.
Määrällinen elvytys näyttäisi EKP:n tilastojen valossa toimivan, mutta öljyn alhainen hinta pitää euroalueen inflaation lähellä nollaa (2015 joulukuussa 0,2%). Vaikka halvalla öljyllä on merkittävä eurotaloutta tukeva vaikutus se myös alentaa (HICP) inflaatiota, jota EKP pyrkii nostamaan kahden prosentin tuntumaan.
Draghi peräänkuuluttaa rakenteellisia muutoksia. Taas. Keskuspankin rahapolitiikalla kun ei voi kuin välillisesti tukea talouden elpymistä. Draghi toivoo toimenpiteitä varsinkin liiketoimintaympäristön parantamiseksi jotta sijoitukset, työpaikkojen synty ja tuottavuus lähtisi käyntiin. Yhteiskuntasopimukselle olisi siis tilausta.
Suomessa keskustellaan siitä miten kakku tulisi jakaa. Draghin ajattelu perustuu kakun kasvattamiseen. Ekonomistin logiikka toimii nimittäin niin, että on parempi saada pienempi osa suuremmasta kakusta, kuin suurempi osuus yhä pienenevästä kakusta.
Uusyhteiskuntaluokittuneessa Suomessa keskinäinen epäilys ja syyttely on tapissa. Se kävi valitettavalla selkeydellä ilmi Helsingin Sanomien suuresta köyhyyskyselystä. Rikkaiden mielestä köyhät ovat suurelta osin itse syypäitä köyhyyteensä. Tilastojen valossa köyhillä on kuitenkin ollut vastoinkäymisiä, joilta rikkaat ovat välttyneet. Viisastele nyt sit siinä.
Ennen vanhaan suomalaiset auttoivat toisiaan. Tällainen meininki vallitsee ilmeisesti Saksalaisessa työelämässä, missä työntekijät ja työnantajat yhdessä yrittävät pitää firman pystyssä. Yhteinen etu on molempien etu. Terveiset vaan yhteiskuntasopimuksen molemmille osapuolille.
EKP:n tekohengitys ei herätä Suomea koomasta.
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.
Älykkyys:
Se ei periydy. Suomessa annetaan ainakin mahdollisuus sen esille tuomiseen. Kuka tahansa köyhä yksilö saattaa olla nero.
Älykkyys työelämässä:
Yksilön ei pidä olla kovimmin huutajien puolella.
Se että EKP ja monet ekonomistit pitävät öljyn halpenemista huonona asiana on erikoista ja suorastaan raivostuttavaa (jpa monet sijoittajat!!). Pienikin elvyttävä hyöty realitaloudelle ja sitten itketään deflaatiosta. Ekonomisteille voisi tässä vaiheessa kertoa että kansaa eikä suuurimpaa osa työllistäjistä 0,2% deflaatio liikuta.
0,2% inflaatio siis
EKP ja ekonomistit pitävät kyllä halpaa öljyä hyvänä asiana. Öljyn tuonti maksoi vuonna 2013 EU:lle 500 miljardia, kun öljyn hinta oli satasen tuntumassa. Sama tuontimäärä maksaa tällä hetkellä vain 150 miljardia. Halpa öljy tukee siis EU:ta noin 350 miljardin edestä. Halpa öljy on siis puhtaasti hyvä asia kaikkien öljyntuontimaiden mielestä.
EU:ssa on kuitenkin toinen ongelma: deflaation riski. Jos se toteutuu, kulutus ja investoinnit hidastuvat entisestään, koska huomenna kaikki on halvempaa. Joten vaikka halpa öljy on hyvä asia nostattaa se myös deflaation riskiä. Sitä EKP pyrkii torjumaan määrällisen elvytyksen avulla.
Mutta miksi inflaation nostaminen on EKP:lta niin vaikeaa? Historiassa monet valtiot ovat onnistuneet tässä liiankin hyvin. Eikö inflaatio nouse parhaiten kun rahat pumpataan realitalouteen? Nyt inflaation on iskenyt ainoastaan arvopapereihin ja kiinteistöihin. Tietääkseni nämä eivät ole mukana inflaation laskemisessa.