Jukka Oksaharju
Viikko sitten pääomamarkkinapäivän järjestänyt Nordea linjasi taloudelliset tavoitteensa vuosille 2016–2018. Nämä sisältävät muun muassa osingonjakosuhteen noston vähintään 75 prosenttiin nettotuloksesta, oman pääoman tuoton yli toimialan pohjoismaisen keskiarvon sekä kustannusinflaation pitämisen keskimäärin alle prosentissa per vuosi. Miltä näyttää Pohjoismaiden suurimman pankin tulevaisuus sijoittajan silmin?
Kerron ensin huonot uutiset, koska erityisesti omia pitkäjänteisiä sijoituskohteita tulee kyetä tarkastelemaan kriittisellä silmällä. Voin vilpittömästi todeta, että Nordean pääomamarkkinapäivien viestinnässä olin odottanut kustannustason lähitulevaisuuden maltillisen nousun sijaan kulujen säilyvän nimellisesti muuttumattomina (reaalisesti hieman laskevina) vuoteen 2018 asti. Samalla olin odottanut oman pääoman tuottotavoitteen pysyvän 13–15 prosentin haarukassa numeerisesti (haarukan alalaita nykykorkojen vallitessa ja ylälaita normaalioloissa).
Nyt Nordean pääviesti on tulkintani mukaan se, että kustannuksia on enää vaikea leikata ilman palvelutason kärsimistä ja välttämättömien it-investointien lykkäämistä. Toisin sanoen selkänahka saattaa olla jo paikoin rullalla, eikä rankaan ole syytä kajota. Tällainen realismi voi tietysti olla pidemmän päälle täysin omistajien intressin mukaista toimintaa, mutta lähivuosien tulosennusteisiin linjaukset vaikuttavat väistämättömästi.
Oman pääoman tuottotavoitteen osalta Nordean tuore linjaus jättää ikävän sivumaun, jossa välillisesti myönnetään, ettei lähivuosina kovinkaan todennäköisesti saavuteta alan pohjoismaista terävintä kärkeä kannattavuudessa. Kuten ei myöskään aiemmin asetettua 15 prosentin oman pääoman tuottotavoitetasoa. Tämäkin on tietysti vain oma tulkintani asiasta. Osin tavoitteesta lipsumisessa voidaan antaa armoa yleisen korkotason vuoksi, mutta silti nämä linjaukset olivat pikemminkin pettymyksiä kuin iloisia yllätyksiä.
Mutta oli Nordean pääomamarkkinapäivässä paljon hyvääkin. Kokonaiskuvassa Nordea tavoittelee vuosina 2016–2018 keskimäärin yli 10 prosentin kasvua osakekohtaiseen osinkoon vuosittain. Tämä on luonnollisesti kokonaisuudessa ratkaisevin elementti pitkäjänteiselle omistajalle, jonka sijoitusajan ainoa käteiseksi realisoituva tuotto eli passiivinen tulo on nimenomaan osinkovirta. Tässä kasvulinjauksessa näkyy erityisesti pankin pääomistaja Sammon kädenjälki, koska finanssikonserni tarvitsee Nordeasta alati kasvavan kassavirran rahoittaakseen omien osinkojensa kasvutrendin jatkumisen.
Nordea on kuulunut tämän blogin (ja salkkuni) vakiokalustoon jo viitisen vuotta. Ajanjaksolla Nordean osakekohtainen osinko on kehittynyt seuraavasti (mukana myös pääomamarkkinapäivien linjauksen mukaan tekemäni arvio tulevasta osinkokehityksestä):
Nordean osinkokehitys 2010–2018e (EUR per osake)
Olen viime päivinä törmännyt useaan sivuraiteille lähteneeseen kommenttiin, jossa linjataan Nordean maksavan ensi keväänä ”vain” noin 0,70 euron osakekohtaisen osingon, koska se mukailee hieman yli 10 prosentin korotuslinjaa. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Nordean tuoreet taloudelliset tavoitteet vuosille 2016–2018 koskevat osingonjakoa vasta keväinä 2017–2019 – ei vielä ensi keväänä. Siten uskon pankin osingonjaon kasvavan keväällä 2016 selvästi enemmän, koska nettotuloksen ohella myös osingonjakosuhdetta voidaan nostaa vielä kertaalleen tuntuvasti.
Viime vuosina Nordea onkin hilannut osakekohtaista osinkoaan ylöspäin vivulla kasvattaen osingon suhteellista osuutta nettotuloksesta. Nordean osingonjakosuhde on kehittynyt 2010-luvulla seuraavasti (mukana myös pääomamarkkinapäivien linjauksen mukaan tekemäni arvio tulevasta osingonjakosuhteen kehityksestä).
Nordean osingonjakosuhteen kehitys 2010–2018e (%)
Mikäli yllä oleva kehitys osakekohtaisen osingonjaon ja osingonjakosuhteen osalta toteutuisi arvioidusti, olisivat Nordean osakekohtaiset tulokset vuosina 2015–2018 noin 0,94 euroa, 0,98 euroa, 1,06 euroa ja 1,11 euroa. Itse asiassa kuluvan vuoden osalta konsensusennuste odottaa tällä hetkellä edellä esitettyyn vastaavasti täsmälleen 0,94 euron osakekohtaista tulosta, joskin osingonjakosuhteen ennakoidaan jäävän keskimääräisen arvion mukaan alle 80 prosentin.
Alleviivaamisen arvoista on, että Nordea pystyy nostamaan osingonjakosuhdettaan vielä ensi keväänä selvästi. Tämän jälkeen osakekohtaisen osingonjaon kasvutrendin täytyy perustua pitkälti nettotuloksen kasvuun. Toisin sanoen vuodesta 2016 alkaen itse pankkiliiketoiminnan kannattavuuden kehitykselle ladataan paria viime vuotta suurempia paineita osingonjaon kasvutrendin puolustamisen näkökulmasta. Keväästä 2017 lähtien Nordean osakekohtaisen osingonjaon kasvuprosentin täytyy olla huomattavan lähellä nettotuloksen kasvuprosenttia.
Nordea odottaa muiden pankkien tavoin alati muuttuvan sääntelykehikon vakiintumista. Kun tämä tapahtuu, on pankilla mahdollisuus linjata jakosuhteensa ja vakavaraisuustavoitteensa tiukan optimaalisiksi omistajan kannalta. Epävarmuuden aikoina sekä jakosuhde että vakavaraisuus pidetään pelivaraa sisältävinä, mikä tarjoaa pitkäjänteiselle omistajalle option myönteiseen yllätykseen, kun sääntelykehikko vakiintuu. Pääomamarkkinapäivien presentaatioissa Nordean konservatiivinen ote näkyy vakavaraisuuteen kytketyn termin ”management buffer” kautta.
Tänään Nordean osake maksaa 11,89 euroa. Mikäli edeltävä hahmotelma osakekohtaisesta osingonjaosta toteutuu lähivuosina, tuottaa Nordea tämän hetken hankintahinnalle osinkotuottoa tilikauden 2015 tuloksesta 6,3 prosenttia, tilikauden 2016 tuloksesta 7,0 prosenttia, tilikauden 2017 tuloksesta 7,7 prosenttia ja tilikauden 2018 tuloksesta 8,4 prosenttia. Sivulauseessa mainittakoon, että omalle vuoden 2011 hankintahinnalleni arvion mukainen tilikauden 2018 osinko tuottaisi toteutuessaan lähes 20 prosentin vuotuisen osinkotuoton.
Mikäli Nordea saavuttaa taloudelliset tavoitteensa vuodelle 2018 ja arviotani mukaileva osinkokehitys toteutuu, lienee pankin osakekurssi kymmeniä prosentteja nykytasoa korkeammalla, jotta 8,4 prosentin osinkotuotto maltillistuu uusille sijoituksille.
Muistutan, että tämän merkinnän tarkastelu ei sisällä analyysiä yleisen markkinatilanteen tai pankkikohtaisten liiketoimintariskien kehityksestä. Tässä on ainoastaan tarkoitus havainnollistaa Nordean itsensä lausumien taloudellisten tavoitteiden vaikutuksia, mikäli ne saavutetaan. Uskoakseni jokin turvamarginaali on tavoitteiden asettamisessakin laskettu yhtiön sisällä.
Tämänhetkisen tilannearvion mukaan aion henkilökohtaisesti pysyä tiukasti kiinni Nordean omistajakunnassa myös lähivuosina. Koska osakkeen painoarvo on salkussani yksittäisistä sijoituskohteista suurin, pelkään pahoin, etten taivu osinkomalttiin, vaan salkun passiiviset tulot tulevat kasvamaan kaksinumeroista vuosivauhtia myös lähitulevaisuudessa. Etenkään Helsingin pörssistä en löydä samanlaista osingonjaon kasvunäkymää kohtuuriskein ja arvostuksen osalta kohtuukertoimin.
—
https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html
Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sammon ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).
Photo credit: bass_nroll / Foter / CC BY-NC-ND
hei Jukka,
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Minua vain mietityttää, että mistä yhtiö aikoo taikoa moisen tuloksen kasvun. Jos onnistuu siinä niin hatunnoston paikka, mutta itse epäilen vahvasti.