Jukka Oksaharju
Miten sijoittajien odotukset pörssiyhtiötä ja sen tulevaisuuden tuloksellisuutta kohtaan vaikuttavat osakekurssiin? Entä miten yhtiön tosiasiallinen liiketaloudellinen kehitys suhteessa markkinaodotuksiin heiluttaa kurssikäyrää? Esitän tässä merkinnässä lyhyet vastaukset näihin kysymyksiin, jotka ovat erityisesti lyhyen aikajänteen osakesijoituksissa varsin olennaisia.
Useimmat sijoittajat elävät arvioiden, ennusteiden, odotusten ja toiveiden viidakossa. Itsekin olen herännyt pari kertaa keskellä yötä uneksittuani eräästä salkkuyhtiöstäni. Tätä taustaa vasten lienee ymmärrettävää, että useita osakeostoja ja -myyntejä tehdään osin subjektiivisten tuntemusten pohjalta. Lisäksi sijoitustoiminnassa on mahdollista seurata analyytikoiden (toisinaan mielipuolista) laumaa konsensusennusteilla, vaikka en henkilökohtaisesti rakentaisikaan koskaan mitään tämän strategian varaan.
Lyhyellä aikavälillä äänestetään, pitkällä punnitaan
Kokemusteni valossa on mielestäni turvallista sanoa, että lyhyellä aikavälillä osakekurssit seuraavat paremmin markkinaodotusten muutoksia kuin yhtiöiden tosiasiallisia kehityskaaria. Lyhyt aikajänne merkitsee tässä yhteydessä viikkoja, kuukausia tai korkeintaan paria vuotta. Näitä aikavälejä pidemmällä tähtäimellä yhtiön osakekohtaisen voitonjaon kehitys kuitenkin dominoi osakkeen kurssikäyrän pääsuuntaa.
On sanottamattakin selvää, että osakekurssin kehityksen pääsuunnalla on kaksi vaihtoehtoa: kurssi on joko lasku-uralla tai nousutrendissä. Tähän viitaten myös markkinaodotuksia ja yhtiökohtaisen kehityskaaren toteumaa tulee analysoida kahdesta eri näkökulmasta. Tiivistetyssä muodossa pörssiyhtiön osakekannan markkina-arvo muuttuu seuraavasti.
Osakekurssin nousulle on kaksi selittävää tekijää, jotka ovat:
1) Pörssiyhtiö ansaitsee suuremman tuloksen kuin sen odotettiin ansaitsevan.
2) Pörssiyhtiön odotetaan ansaitsevan jatkossa suuremman tuloksen kuin se nyt ansaitsee.
Ja vastaavasti osakekurssin laskulle on kaksi selittävää tekijää, jotka ovat:
1) Pörssiyhtiö ansaitsee pienemmän tuloksen kuin sen odotettiin ansaitsevan.
2) Pörssiyhtiön odotetaan ansaitsevan jatkossa pienemmän tuloksen kuin se nyt ansaitsee.
Esitettyjä kurssimuutoksen ajureita on syytä käsitellä hieman yksityiskohtaisemmin. Sekä osakekurssin laskua että nousua selittävissä tekijöissä ensin mainittu muuttuja liittyy osin siihen, mitä yhtiö todellisuudessa tekee arjessaan. Tällöin osakekurssin muutoksen taustalla on elementti, joka kertoo yhtiön voitonjakopotentiaalin – joka on sijoittajan näkökulmasta pitkällä aikavälillä olennaisin – muutoksesta.
Tosin kurssimuutoksen taustalla on ensimmäisessä kohdassakin se, että yhtiön ansaitsema nettotulos jää markkinoiden kollektiivisesta ennusteesta. Toisin sanoen, analyytikoiden konsensusennusteesta tai vaihtoehtoisesti kaikkien sijoittajien kesken muodostuvasta ”näkymättömästä”, keskimääräisestä tulosodotuksesta. Aivan puhtaasta yhtiökohtaisesta näkökulmasta ei siis ole tässäkään kyse.
Tässä yhteydessä tarkastelu on toki yleistävää, koska käytännössä esimerkiksi yksittäisen suuren osakkeenomistajan tai rahastoyhtiön toimeksianto saattaa vaikuttaa olennaisesti pörssikurssiin lyhyellä aikavälillä, vaikka keskimäärin markkinoilla tulokseen suhtauduttaisiin odotusten mukaisena.
Odotukset muuttuvat nopeammin kuin todellisuus
Kun tarkastelu siirtyy edellä mainittuihin ”kakkostekijöihin”, on kurssimuutoksen – sekä nousun että laskun – taustalla vain ja ainoastaan sijoittajien laumakäyttäytyminen. Sijoittajien inhimillinen ylireagointi selittää merkittävällä tavalla esimerkiksi sitä, miksi suhdannekäänteissä pörssiyhtiöiden osakekantojen markkina-arvot heiluvat usein voimakkaammin kuin yhtiöiden tosiasialliset tuloskehitykset. Tai miksi poukkoilu on mielipuolista Venäjä-kriisin eri käänteiden aikana.
Kun markkinatunnelmat kääntyvät odottamaan lähestyvää taantumaa, vaipuvat sijoittajat yleensä kollektiivisesti masennuksen valtaan, siirtyen hinnoittelemaan yhtiöille tulosromahdusta. Vastaavasti suhdanteen kääntyessä nousuun sijoittajat innostuvat yhtiöiden tuloskasvumahdollisuuksista liioitellusti, mikä aiheuttaa usein osakekurssien kohoamisen selvästi yhtiöiden tosiasiallisia tuloskehityksiä nopeammin.
Esitettyjen näkökulmien valossa lyhytjänteisen sijoittajan on syytä perehtyä huolella ostokohteisiinsa jo sisään hinnoiteltuihin ja ladattuihin markkinaodotuksiin. Tämä perustuu siihen, että osakekurssit liikkuvat jo esitettyyn viitaten lyhyellä aikajänteellä pitkälti markkinaodotusten ja toteuman välisten erojen mukaan. Markkinaodotusten tulevia muutoksia on joka tapauksessa vaikeaa, jos ei mahdotonta, ennustaa kovinkaan tarkasti. Se vaatisi osaltaan myös muiden sijoittajien mielenmaailman liikkeiden arvaamista ennakoivasti.
Kärsivälliselle sijoitustuottojen metsästäjälle on kuitenkin tarjolla lohtua: pitkällä aikavälillä pörssi toimii kuin vaaka, joka punnitsee yhtiöiden todelliset tuloskehitykset. Kärsivällisen sijoittajan ei tarvitse ennustaa lyhyen aikavälin markkinatunnelmia, makrotalouden trendejä tai analyytikoiden konsensusennusteiden muutoksia. Hänelle riittää, että osakeomistukset kohdistuvat laatuyhtiöihin, joilla on kilpailuetu puolellaan. Tällöin yhtiön osakekohtaisella osingonjaolla on täydet edellytykset kasvaa vuodesta toiseen, inflaatiovauhtia nopeammin, korkealla todennäköisyydellä ja verrattain alhaisella riskitasolla.
Tulos- ja osinkokasvu dominoivat pitkän aikavälin kurssikäyrää
Henkilökohtaisesti suosin pitkän aikavälin sijoitusfilosofiaa, koska en osaa ennustaa muiden sijoittajien ajatuksenjuoksua lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan koen mahdolliseksi laatia perusteltuja arvioita siitä, mitkä pörssiyhtiöt menestyvät suurella todennäköisyydellä viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Tällöin sijoituskohteen arviointi liittyy keskeisimmin yhtiön suhdanteiden yli ulottuvan ansaintapotentiaalin hahmottamiseen, eikä niinkään osakkeen kurssikäyrän trendin tai markkinatunnelmien muutosten arvaamiseen.
Uskon siis siihen, että osakekurssi seuraa ennemmin tai myöhemmin yhtiön todellisen voitonjakopotentiaalin kehityskaarta. Ajatus on yksinkertainen: mitä enemmän pörssiyhtiö kykenee jakamaan voittoa omistajilleen kustannusten, verojen ja välttämättömien investointien jälkeen, sitä arvokkaampi sen osakkeen tulee olla.
Myös Warren Buffett soveltaa mieluiten pitkän aikavälin sijoitusfilosofiaa. Jaan hänen kanssaan näkemyksen siitä, ettei kukaan voi ennustaa varmuudella osakkeen lähitulevaisuuden kehityskaarta. Siksi sijoittajan kannattaa keskittyä pörssiyhtiön pitkän aikavälin liiketoimintaedellytysten arviointiin.
Markkinoiden konsensusennusteethan eivät muutoksineen luo yhtiön kassaan euroakaan lisää voittovaroja, jotka ovat osakekurssin pitkän aikavälin trendin perusta. Seuraavien vuosineljännesten kurssi- ja tulosennusteita laativille analyytikoille Buffett lähettää seuraavat terveiset:
”We’ve long felt that the only value of stock forecasters is to make fortune tellers look good.”
(Olemme jo pitkään ajatelleet, että analyytikoiden ja osakesuositusten antajien ainoa arvo on siinä, että he saavat ennustajaeukot näyttämään hyviltä.)
—
SIJOITUSKIRJAT OVAT SAATAVILLA HUHTIKUUSSA SIGNEERATTUINA TARJOUSHINNOIN! (hinnat sisältävät postituksen ja ALV:n):
Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).
Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).
Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).
Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).
Photo credit: Chris JL / Foter / CC BY-NC-ND
