Milloin osakkeita kannattaa myydä?

Lähtökohtaisesti suhtaudun osakekauppaan enimmäkseen ostomoodilla, nimenomaan suhdanteiden yli ulottuvassa tarkastelussa. Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan laatuyhtiöihin kohtuuhintaan ja sijoittaa yhtiöiltä saamansa osingot vuosittain takaisin pörssiin. Siten toimii korkoa korolle -ilmiö pienellä riskillä ja suurella todennäköisyydellä. Näin myös eliminoidaan lottovoitto mutta miltei varmistetaan vaurastuminen. Menestyvä arvosijoittaja siis ostaa huomattavasti useammin kuin myy. Osakemyynnit tulevat kyseeseen vain harvoin: joko sijoitussuunnitelman murroskohdassa tai muutamissa erityistilanteissa, joita käsittelen tässä merkinnässä.

Yleisellä tasolla jaan arvosijoittajalle soveltuvat myyntikriteerit kolmeen lohkoon:

Kilpailuedun pysyvä menetys

Ensimmäisessä lohkossa ovat yhtiön kilpailuedun pysyvään menetykseen liittyvät syyt. Jos yhtiön kannattavuus on aiemmin perustunut esimerkiksi volyymien kautta suuruuden ekonomiaan mutta tämä etumatka kutistuu pysyvästi, on osake usein huono sijoitus. Tämä johtuu kahdesta syystä: ensinnäkin heikosta liiketaloudellisesta kehityksestä, mikä todennäköisesti laskee yhtiön absoluuttisia myynti- ja tuloslukuja, ja toisaalta myös osakkeen arvostuskertoimien laskemisesta (taantuvasta yhtiöstä tuskin maksetaan samoja hintakertoimia kuin vakaasta markkinajohtajasta).

Toimialan pysyvä rakennemurros

Toisessa lohkossa ovat yhtiön toimialan pysyvään rakennemurrokseen liittyvät syyt. Näistä voidaan hakea esimerkkejä kaupan alalta tai mediasektorilta. Perustelut heikolle sijoitukselle löytyvät pitkälti samoista lähteistä kuin edellä: yhtiökohtainen kehityskaari jumiutuu todennäköisesti pitkälläkin tähtäimellä laskevaksi jopa yläriviä eli liikevaihtoa myöten, ja entisaikojen vakaa osinkopaperi muuttuu sijoittajien silmissä epävarmaksi ja taseriskiltään alati paisuvaksi riskikohteeksi (p/e-luku laskee trendinomaisesti).

Osakkeen hinnoittelun karkaaminen eri sfääreihin todellisuuteen nähden

Kolmannessa lohkossa ovat osakkeen hinnoitteluun liittyvät tilapäiset syyt. Tämä on myyntikriteereistä selvästi haastavin käytännössä toteutettavaksi, koska itse yhtiö on hyvä, sen liiketoiminnan näkymät ovat suotuisat ja usein myös ympäröivä markkinatilanne on vähintäänkin varovaisen optimistinen yleistunnelmaltaan. Ongelmana on sijoituksen tulevaisuuden kannalta, että kaikki tämä hyvä ja hieman enemmän on jo diskontattu eli sisään hinnoiteltu osakkeen päivän kurssitasoon. Yhtiö on siis erinomainen, mutta osakekurssi sitäkin erinomaisempi (tästä johtuen yhtiö kyllä tuottaa taseelleen mainiosti, mutta uusi sijoittaja hankkii osuutensa tästä taseesta turhan suolaisin arvostuskertoimin päivän markkina-arvolla).

Tänä päivänä ylihinnoittelu johtuu useimmiten yhtiön ulkoisesta tekijästä, kuten nollakorkomarkkinasta, joka ohjaa pörssiin paljon sellaista pääomaa, joka ei sinne pidemmän päälle kuulu. Näissä tilanteissa näen arvosijoittajalla tilaisuuden keventää omistustaan, mutta koko positiosta luopuminen ei ole yhtä helppoa saati sitten järkevää kuin kahdessa edeltävässä kohdassa.

Mainitsen vielä, että itse asiassa arvosijoittajalle osakkeen optimaalisin ostoajankohta on käsillä vastaavasti silloin, kun tämä kriteeri kääntyy päälaelleen, eli itse yhtiö ominaisuuksien on timanttia mutta ulkoinen markkinaympäristö (ml. osakkeille vaihtoehtoiset sijoituskohteet) vetävät maton jalkojen alta hetkellisesti.

Edeltäviä kategorisointeja hyödynnän omassa sijoitustoiminnassani hyvin yleisen tason ohjenuorina. Listaan tähän merkintään kuitenkin vielä muutamia yksittäisiä tekijöitä, jotka saattavat toimia sijoittajalle varhaisina varoitusmerkkeinä liiketoiminnan luisumisesta lähtökohdan hyvästä yhtiöstä lopputuleman huonoksi sijoitukseksi.

Kymmenen varoittavaa merkkiä

1. Yhtiö menettää trendinomaisesti markkinaosuuttaan. (Kaikki ei ole yleensä kunnossa, jos asiakkaat äänestävät jaloillaan; maksava asiakas on tuloslaskelmassa karkeassa tarkastelussa ainoa rahavirta, joka tulee yhtiön sisään – muut rivit ovat kustannuksia. Huomioi kuitenkin, että yhtiön ei kannata säilyttää tai kasvattaa markkinaosuutta kannattavuuden tai riskiprofiilin kustannuksella!)

2. Yhtiö vähentää tuotekehitystään selvästi toimialalla, jonka päätuote ei ole Coca-Cola.

3. Yhtiön hallitus ”päättää vauhdittaa kasvua” lukuisin yritysostoin saavuttaakseen ”asettamansa strategiset tavoitteet”.

4. Yllättäen johdon tai muun hallinnon palkitsemisessa vaihdetaan mitattavia tunnuslukuja tai palkitsemisen kohteena olevaa kautta.

5. Yhtiön liikevaihto on trendinomaisessa laskussa, mutta tuloskunto on vielä toistaiseksi pitänyt (jatkossa kustannuskuurien mahdollisuudet ovat rajalliset – tulos ja osake pitävät tulevaisuudessa pintansa vain volyymien lähdöllä uuteen kasvuun).

6. Teknologisen kehityksen johdosta yhtiön kannattavimman tuotteen loppukysyntä kääntyy pitkän aikavälin laskutrendille.

7. Yritysjohdossa on paljon vaihtuvuutta, uudet johtajat tulevat talon ulkopuolelta ja vanhoista johtajista osa siirtyy kilpailijan leipiin.

8. Yhtiö on käynyt läpi jo useat matokuurit ja kenties osakeanninkin, mutta liiketoiminta ei ole edelleenkään kilpailukykyistä ulkomaisia toimijoita vastaan (mistä johtuen pääoman tuotot jäävät minimaalisiksi tai jopa negatiivisiksi).

9. Yhtiön omistajakuntaan tulee valtio, joka määrittelee omistuksen strategiseksi.

10. Yhtiö leikkaa osinkoaan tai jättää sen kokonaan maksamatta (tämä kriteeri merkitsee kokemuksen mukaan myös monen hyvän ostotilaisuuden käyttämättä jättämistä, mutta toisaalta se eliminoi tehokkaasti katastrofit – arvosijoittaminen on siis minulle itse asiassa filosofiana enemmän riskienhallintaa kuin tuottojen maksimointia).

Joku saattaa miettiä, mihin unohdin listauksesta kohdan “sisäpiiri myy osakkeensa”? Jätin sen pois tarkoituksella, sillä mitä enemmän olen tutustunut pörssiyhtiöiden vetäjiin, sitä vakuuttuneempi olen heidän keskimääräisistä taidoistaan liikkeenjohdossa, mutta samalla olen vähemmän vakuuttuneempi heidän keskimääräisistä taidoistaan sijoittajina eli omistajan kannalta järkevän valuaation tekemisessä. (Totuuden nimissä mainittakoon kolikon toinen puoli, eli he saattavat ajatella samoin minusta!)

Toinen listauksen rajamailla käynyt kohta oli “yhtiö rakentaa hulppean pääkonttorin”. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan muista monia käytännön esimerkkejä tämän ajattoman viisauden konkretisoimiseksi – kenties Apple pian sellaisen tarjoaa.

Tämän merkinnän kommenteissa olisi mukava kuulla lukijoiden havaintoja ”varoittavista signaaleista”. Nimenomaan arkisista sellaisista, ei niinkään osakkeen kulloiseenkin arvostustasoon liittyvistä huomattavan tulkinnanvaraisista mittareista.

—

SIJOITUSKIRJAT OVAT SAATAVILLA HUHTIKUUSSA SIGNEERATTUINA TARJOUSHINNOIN! (hinnat sisältävät postituksen ja ALV:n):

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Coca-Colan osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: CRANIO. / Foter / CC BY-ND