Mitä tehdä osingoilla?

Päätin kirjoittaa lyhyesti osinkojen käyttötarkoituksesta, sillä aihe on monelle sijoittajalle ajankohtainen juuri nyt. Blogimerkinnän on tarkoitus täydentää aiempaa kirjoitustani osingoista.

Liian usein olen kuullut sijoittajakollegoiltani, että ”osingot ovat elämiseen, kulutukseen ja juhlimiseen”, siinä missä ”osakkeisiin eli itse pääomaan ei kosketa”. Suurimman osan sijoitushistoriastani olen ajatellut itse aivan samoin, mutta nykyisin ajatus tuntuu järkyttävältä. Osinkojen kuluttaminen elämiseen johtaa pitkäjänteisen sijoittajan vaatimattomien tuottojen tielle.

Yhtä usein olen havainnut, että sijoittajat eivät ole riittävästi tutustuneet ostokohteisiinsa tai ymmärtäneet omistamiensa yritysten taserakenteita. He eivät tiedosta omistavansa osan yrityksen omasta pääomasta. He eivät välttämättä myöskään ymmärrä oman pääoman markkina-arvoisen ja kirjanpitoarvoisen hinnoittelun eroa, vaikka tämä on kuitenkin yksittäisen sijoittajan tulevien tuottojen kannalta kenties ratkaisevin suhdeluku osakkeen ostohetkellä.

Joten havainnollistan pääomarakenteeseen liittyvää kysymystä käytännönläheisellä osinkoesimerkillä. Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne.

Yrityksellä on 100 osaketta, joita vastaan taseessa on 100 yksikköä omaa pääomaa. Kuvitellaan vielä, että osaketta vaihdetaan pörssissä kirjanpitoarvolla (P/BV 1), jolloin osakkeen yksikköhinta on 1. Sitten yritys tekee osingonjakopäätöksen, jolla se jakaa muhkeat 7 prosentin efektiiviset osingot.

Uudessa tilanteessa yrityksellä on edelleen osakkeita 100 kappaletta, mutta taseessa on enää 93 yksikköä omaa pääomaa, sillä osingonmaksu on pois yhtiön kassasta. Kun osaketta vaihdetaan pörssissä edelleen kirjanpitoarvolla, on yhden osakkeen yksikköhinta laskenut tasolle 0,93. Tämä johtuu tietysti siitä, että 0,07 yksikköä jaettiin yrityksen omasta pääomasta osakkeenomistajien tileille tahdonvaltaisesti osinkoina. Ymmärryksen lisäämiseksi jätän tältä osin verotuksen tarkastelun pois.

Osingonmaksu ei siis itsessään luonut yrityksen osakkeenomistajalle mitään lisäarvoa, vaan ainoastaan mukavuuden tunnetta. Oman pääoman summa eli yrityksen taseessa olevan oman pääoman ja sijoittajan tilillä olevan käteisosingon summa ei kasva millään osingonjakopäätöksellä yli yhden. On siis yrityksen kokonaisarvon kannalta aivan sama, jakaako yritys osinkoa 2, 3 vai 7 prosenttia suhteessa osakekurssiin.

Nyt kuitenkin siirrytään siihen osinkojen käyttötarkoitukseen, johon otsikossa viittasin. Vaihtoehtoja on karkeasti kaksi.

1. Osingot käytetään elämänlaadun ylläpitämiseen tai parantamiseen, jolloin keväisin on varaa elää hieman leveämmin.
2. Osingot sijoitetaan keväisin uudelleen, jolloin sijoittajan osakeomistus yrityksessä kasvaa osakkeiden lukumäärällä laskettuna vuosi toisensa jälkeen.

Mielestäni vaihtoehto 2 on huomattavasti houkuttelevampi. Vaikka yrityksen tulos ja osinko eivät seuraavana vuonna kasvaisi lainkaan, kasvavat sijoittajan saamat osinkotulot, kun omistettujen osakkeiden lukumäärä kasvaa osinkojen jälleensijoitusten vuoksi. Sijoittaja saa siis seuraavana vuonna ”saman osakekohtaisen osingon” mutta suuremmalle määrälle omistettuja osakkeita.

Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta vaihtoehdoilla 1 ja 2 on eroa kuin yöllä ja päivällä. Vaihtoehdossa 1 sijoittaja käyttää joka vuosi lähes koko vuosituottonsa kulutukseen, jolloin sijoitustuotot eivät kumuloidu, vaikka sijoitushorisontti olisi sata vuotta. Sen sijaan vaihtoehdossa 2 sijoittaja saa verojenkin jälkeen sijoitustuottoja ”korkoa korolle” –mekanismin kautta, sillä varat ovat palautetut keväisin takaisin ”yrityksen taseeseen tuottamaan” jälleensijoitusten kautta.

Itsekin elin lähes kymmenen ensimmäistä vuottani sijoittajana harhaluulossa ja väärän uskomuksen vallassa. En ollut ymmärtänyt lainkaan osinkojen perimmäistä merkitystä ja lähdettä. Olen kenties ajatellut alkuaikoina, että osingot ovat ylijäämärahaa, joka jaetaan osakkeenomistajille. Viime vuosien aikana olen kuitenkin ehdottomasti sisäistänyt sen, että ilman osinkojen sijoittamista takaisin pörssiin, sijoittaja tulee menettäneeksi merkittävän osan pitkän aikavälin tuotoistaan.

Havainnollistan edellä esittämääni huonompaa vaihtoehtoa 1 vielä toisella tavalla. Kuvitellaan yrityksen päättävän, että osinkoa ei jaeta lainkaan yhdeltä tilikaudelta. Sijoittaja voi myydä 7% omistamistaan osakkeista, jolloin lopputulos on täysin sama kuin tilanteessa, jossa yritys teki osingonjakopäätöksen. Sijoittaja omistaisi siis myös ”self-made osingonmaksun” jälkeen (0,93x) yksikköä yrityksen omasta pääomasta (muuttumaton 1), minkä lisäksi ”osingot” olisivat kolahtaneet tilille myyntitoimeksiannon toteuduttua. Kun nämä käteiseksi kotiutuneet 7% käytetään kulutukseen, on sijoittaja vuosi toisensa jälkeen pienemmällä omistusosuudella yhtiössä verrattuna tilanteeseen, jossa varat pidetään yhtiössä (joko sijoittamalla osingot takaisin tai jättämällä myymättä 7% osuus vuosittain).

Jokainen osinkoja tänä keväänä saanut sijoittaja voi miettiä mielessään, miten järkevää olisi myydä vuosittain 7% salkustaan itse, ja käyttää rahat kaupungilla? Kuten sanoin, minulta meni tämän ymmärtämiseen lähes vuosikymmen. Omaa ymmärrystäni lisäsi se, että kuvittelin epärealistisesti omistavani koko yrityksen, jolloin saattaisin päättää itse, paljonko haluaisin nostaa voittovaroista osinkoina. Jättiosinkojen nostaminen käteiseksi henkilökohtaiselle käyttötilille ei tuntunut enää yhtä houkuttelevalta.

Kenties selitys osinkojen ”väärinkäytölle” on se, että yritys tekee sijoittajan puolesta osingonmaksupäätöksen. Näin sijoittaja voi jälkikäteen heijastaa tulevaisuuden heikkojen sijoitustuottojensa syyn paremmin muualle, kuin ”passiiviseen” itseensä. Menestyvän sijoittajan tulee kuitenkin olla rehellinen itselleen – sijoittajan pitkän aikavälin tuotto-odotus jää valitettavan alhaiseksi ilman osinkojen jälleensijoittamista.

–

Kirjoittajan merkittävimmät osinkotuotot keväällä 2012 kotiutuvat Nordeasta ja Samposta. Kirjoittajan tarkoituksena on sijoittaa kyseiset osingot takaisin edellä mainittuihin yhtiöihin. Kirjoittajan mielestä osinkovirran voi allokoida myös muihin tai uusiin salkkuyhtiöihin, kunhan rahat joka tapauksessa päätyvät tuottamaan kulutuksen sijaan. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Äänestä, kommentoi ja
jaa kirjoitusta!

(Ei vielä ääniä)