Mitä tehdä osingoilla?

02.04.2012, klo 19:15 | Jukka Oksaharju

blog_image

Päätin kirjoittaa lyhyesti osinkojen käyttötarkoituksesta, sillä aihe on monelle sijoittajalle ajankohtainen juuri nyt. Blogimerkinnän on tarkoitus täydentää aiempaa kirjoitustani osingoista.

Liian usein olen kuullut sijoittajakollegoiltani, että ”osingot ovat elämiseen, kulutukseen ja juhlimiseen”, siinä missä ”osakkeisiin eli itse pääomaan ei kosketa”. Suurimman osan sijoitushistoriastani olen ajatellut itse aivan samoin, mutta nykyisin ajatus tuntuu järkyttävältä. Osinkojen kuluttaminen elämiseen johtaa pitkäjänteisen sijoittajan vaatimattomien tuottojen tielle.

Yhtä usein olen havainnut, että sijoittajat eivät ole riittävästi tutustuneet ostokohteisiinsa tai ymmärtäneet omistamiensa yritysten taserakenteita. He eivät tiedosta omistavansa osan yrityksen omasta pääomasta. He eivät välttämättä myöskään ymmärrä oman pääoman markkina-arvoisen ja kirjanpitoarvoisen hinnoittelun eroa, vaikka tämä on kuitenkin yksittäisen sijoittajan tulevien tuottojen kannalta kenties ratkaisevin suhdeluku osakkeen ostohetkellä.

Joten havainnollistan pääomarakenteeseen liittyvää kysymystä käytännönläheisellä osinkoesimerkillä. Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne.

Yrityksellä on 100 osaketta, joita vastaan taseessa on 100 yksikköä omaa pääomaa. Kuvitellaan vielä, että osaketta vaihdetaan pörssissä kirjanpitoarvolla (P/BV 1), jolloin osakkeen yksikköhinta on 1. Sitten yritys tekee osingonjakopäätöksen, jolla se jakaa muhkeat 7 prosentin efektiiviset osingot.

Uudessa tilanteessa yrityksellä on edelleen osakkeita 100 kappaletta, mutta taseessa on enää 93 yksikköä omaa pääomaa, sillä osingonmaksu on pois yhtiön kassasta. Kun osaketta vaihdetaan pörssissä edelleen kirjanpitoarvolla, on yhden osakkeen yksikköhinta laskenut tasolle 0,93. Tämä johtuu tietysti siitä, että 0,07 yksikköä jaettiin yrityksen omasta pääomasta osakkeenomistajien tileille tahdonvaltaisesti osinkoina. Ymmärryksen lisäämiseksi jätän tältä osin verotuksen tarkastelun pois.

Osingonmaksu ei siis itsessään luonut yrityksen osakkeenomistajalle mitään lisäarvoa, vaan ainoastaan mukavuuden tunnetta. Oman pääoman summa eli yrityksen taseessa olevan oman pääoman ja sijoittajan tilillä olevan käteisosingon summa ei kasva millään osingonjakopäätöksellä yli yhden. On siis yrityksen kokonaisarvon kannalta aivan sama, jakaako yritys osinkoa 2, 3 vai 7 prosenttia suhteessa osakekurssiin.

Nyt kuitenkin siirrytään siihen osinkojen käyttötarkoitukseen, johon otsikossa viittasin. Vaihtoehtoja on karkeasti kaksi.

  1. Osingot käytetään elämänlaadun ylläpitämiseen tai parantamiseen, jolloin keväisin on varaa elää hieman leveämmin.
  2. Osingot sijoitetaan keväisin uudelleen, jolloin sijoittajan osakeomistus yrityksessä kasvaa osakkeiden lukumäärällä laskettuna vuosi toisensa jälkeen.

Mielestäni vaihtoehto 2 on huomattavasti houkuttelevampi. Vaikka yrityksen tulos ja osinko eivät seuraavana vuonna kasvaisi lainkaan, kasvavat sijoittajan saamat osinkotulot, kun omistettujen osakkeiden lukumäärä kasvaa osinkojen jälleensijoitusten vuoksi. Sijoittaja saa siis seuraavana vuonna ”saman osakekohtaisen osingon” mutta suuremmalle määrälle omistettuja osakkeita.

Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta vaihtoehdoilla 1 ja 2 on eroa kuin yöllä ja päivällä. Vaihtoehdossa 1 sijoittaja käyttää joka vuosi lähes koko vuosituottonsa kulutukseen, jolloin sijoitustuotot eivät kumuloidu, vaikka sijoitushorisontti olisi sata vuotta. Sen sijaan vaihtoehdossa 2 sijoittaja saa verojenkin jälkeen sijoitustuottoja ”korkoa korolle” –mekanismin kautta, sillä varat ovat palautetut keväisin takaisin ”yrityksen taseeseen tuottamaan” jälleensijoitusten kautta.

Itsekin elin lähes kymmenen ensimmäistä vuottani sijoittajana harhaluulossa ja väärän uskomuksen vallassa. En ollut ymmärtänyt lainkaan osinkojen perimmäistä merkitystä ja lähdettä. Olen kenties ajatellut alkuaikoina, että osingot ovat ylijäämärahaa, joka jaetaan osakkeenomistajille. Viime vuosien aikana olen kuitenkin ehdottomasti sisäistänyt sen, että ilman osinkojen sijoittamista takaisin pörssiin, sijoittaja tulee menettäneeksi merkittävän osan pitkän aikavälin tuotoistaan.

Havainnollistan edellä esittämääni huonompaa vaihtoehtoa 1 vielä toisella tavalla. Kuvitellaan yrityksen päättävän, että osinkoa ei jaeta lainkaan yhdeltä tilikaudelta. Sijoittaja voi myydä 7% omistamistaan osakkeista, jolloin lopputulos on täysin sama kuin tilanteessa, jossa yritys teki osingonjakopäätöksen. Sijoittaja omistaisi siis myös ”self-made osingonmaksun” jälkeen (0,93x) yksikköä yrityksen omasta pääomasta (muuttumaton 1), minkä lisäksi ”osingot” olisivat kolahtaneet tilille myyntitoimeksiannon toteuduttua. Kun nämä käteiseksi kotiutuneet 7% käytetään kulutukseen, on sijoittaja vuosi toisensa jälkeen pienemmällä omistusosuudella yhtiössä verrattuna tilanteeseen, jossa varat pidetään yhtiössä (joko sijoittamalla osingot takaisin tai jättämällä myymättä 7% osuus vuosittain).

Jokainen osinkoja tänä keväänä saanut sijoittaja voi miettiä mielessään, miten järkevää olisi myydä vuosittain 7% salkustaan itse, ja käyttää rahat kaupungilla? Kuten sanoin, minulta meni tämän ymmärtämiseen lähes vuosikymmen. Omaa ymmärrystäni lisäsi se, että kuvittelin epärealistisesti omistavani koko yrityksen, jolloin saattaisin päättää itse, paljonko haluaisin nostaa voittovaroista osinkoina. Jättiosinkojen nostaminen käteiseksi henkilökohtaiselle käyttötilille ei tuntunut enää yhtä houkuttelevalta.

Kenties selitys osinkojen ”väärinkäytölle” on se, että yritys tekee sijoittajan puolesta osingonmaksupäätöksen. Näin sijoittaja voi jälkikäteen heijastaa tulevaisuuden heikkojen sijoitustuottojensa syyn paremmin muualle, kuin ”passiiviseen” itseensä. Menestyvän sijoittajan tulee kuitenkin olla rehellinen itselleen – sijoittajan pitkän aikavälin tuotto-odotus jää valitettavan alhaiseksi ilman osinkojen jälleensijoittamista.

Kirjoittajan merkittävimmät osinkotuotot keväällä 2012 kotiutuvat Nordeasta ja Samposta. Kirjoittajan tarkoituksena on sijoittaa kyseiset osingot takaisin edellä mainittuihin yhtiöihin. Kirjoittajan mielestä osinkovirran voi allokoida myös muihin tai uusiin salkkuyhtiöihin, kunhan rahat joka tapauksessa päätyvät tuottamaan kulutuksen sijaan. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Noob3 Huhtikuu, 2012Tätä luettaessa tuli mieleen avovaimoni kysymykset minulle: milloin meinasit sijoitetut rahasi nostaa? Mitä järkee sun on tunkee kaikki ylimääräinen raha sijotuksiin, kun et tee niillä rahoilla mitään nyt etkä tulevaisuudessa?

Olen ollut kokoajan siinä ajatuksessa, että osingot sijoitetaan takaisin. Rupesinkin nyt kuitenkin pohtimaan, että jos en “palkitse” itseäni osingoilla joka vuosi siitä että olen onnistunut rahani säästämään kurinalaisesti, vaan sijoitan ne uudelleen, niin missä vaiheessa pääsen itseäni palkitsemaan. Nälkä kasvaa syödessä!

Jukka Oksaharju3 Huhtikuu, 2012Noob: Ei sijoittamisessa olekaan mitään järkeä, jos rahoilla ei tee mitään tulevaisuudessa. Rahojen säästövaiheen ja kuluttamisvaiheen osalta jokaisen sijoittajan tulee itse laatia henkilökohtainen/perhekohtainen sijoitussuunnitelma, mistä bloggaajakollegani kirjoitti mielestäni asiallisesti viime kuussa.

http://nordnetblogi.fi/onko-sinulla-sisua/

Sijoittamisen ajatushan on rahoituksen teorian kannalta hyvin yksinkertainen: osakemarkkinat yhdistävät rahoituksen alijäämä- ja ylijäämäsektorin. Tavallinen yksityissijoittaja säästää (ylijäämärahaa), jotka hän voi lainata yritykselle (jolla on alijäämä). Yritys voi kuluttaa jo nyt investointeihinsa ilman tarvetta säästää ensin, minkä vuoksi sillä on mahdollisuus ansaita varoja takaisin myöhemmin. Vastaavasti sijoittaja säästää jo nyt ja “lainaa” rahaa markkinoiden kautta saaden kulutuksensa lykkääntymisestä hyvän tuotto-odotuksen. Mitä enemmän sijoittaja siis säästää nyt, sitä paremmat kulutusmahdollisuudet hänellä ovat todennäköisesti joskus tulevaisuudessa.

Kirjoitukseni osinkojen sijoittamisesta uudelleen liittyy sijoittajan säästämisvaiheeseen. Jokaisen sijoittajan kohdalla tämän vaiheen aikajänne on yksilöllinen – itselläni se on ainakin seuraavat 10 vuotta. Yleisesti ajattelen myös, että osakemarkkinoille “on turha lähteä”, jos kyseinen säästämisvaihe on aikahorisontiltaan alle 5 vuotta. Perustelen tätä esimerkiksi markkinoiden lyhyen aikavälin “random walkilla” eli volatiliteetilla. Osakemarkkinathan tuottavat sijoitusinstrumenteista parhaiten ainoastaan pitkällä aikavälillä.

Sijoitussuunnitelma on siis kaiken a ja o. Mielestäni “osinkojen syöminen kuormasta” säästämisvaiheen aikana on turmiollista, sillä kahta peliä ei voi pelata samaan aikaan. Jos käytät osingot jo nyt kulutukseen, et voi samanaikaisesti säästää sataprosenttisesti. Tämä johtaa siten kirjoitukseni johtopäätökseen: vain sijoittamalla osingot uudelleen säästämisvaiheessa voi saavuttaa optimaalisen tuotto-odotuksen. Mitä enemmän kulutusta suosii jo sijoitushorisontin aikana, sitä enemmän tuotto-odotus pienenee.

Koeramies3 Huhtikuu, 2012Miten Jukka olet alunperin aloittanut sijoittamisen? Mistä sait kipinän hommaan? Ja oliko sinulla alkupää omaa vai oletko säästellyt pikkuhiljaa osakesäästäjän tyylillä?

Jukka Oksaharju3 Huhtikuu, 2012Koeramies: Olen itse paikallistanut ensikipinän melko kauas ajassa taaksepäin: yläasteen taloustietokilpailuun. Tein ensimmäisen oman suoran sijoitukseni aivan 2000-luvun alussa, joten taivalta on taitettu yli 10 vuotta. Jotta pysyn totuudessa, voin sanoa alkupääoman osalta siten, että olen aloittanut nollasta mutta säästämisen olosuhteet ovat olleet omassa nuoruudessani erittäin hyvät. Myöhemmin suoritin opintoni Helsingin kauppakorkeakoulussa, jossa maisterivaiheen aineopintoihini sisältyvät rahoitus ja yritysjuridiikka. Tämä on vaikuttanut omiin sijoituksiini erityisesti rationaalisen harkinnan lisääntymisenä, ainakin mitä ostokohteisiin ja hintatasoihin tulee. Toisaalta olen ollut myös alalla työntekijänä eQ Pankissa erilaisissa tehtävissä ja sittemmin Nordnetissa, mikä ei ainakaan ole vähentänyt sitoutumistani sijoitustoimintaan. Ensin kyse on siis ollut pojan innostuksesta, sitten nuoren miehen harrastuksesta, josta lopulta on tullut intohimo ja kokopäiväinen (puolisoni mielestä joskus ympärivuorokautinen) työ. Rehellisyyden nimissä sijoittamiseen on mennyt myös vähintään puolet vapaa-ajastani viimeisten viiden vuoden aikana. Koska jokaisella ihmisellä lienee vuorokaudessa samat 24 tuntia, voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että kovin moni ei ole uhrannut sijoituksilleen ja analyysille yhtä paljoa ajallisia resursseja. Onko se sitten ollut järkevää, on asia erikseen. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa valitulla tiellä.

Ilari3 Huhtikuu, 2012Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta!

Lähtökohtani on hyvin samanlainen. Pyrin sijoittamaan osingot takaisin osakkeisiin, mielellään samoihin yrityksiin mutta tarpeen tullen tarkkailen arvostustasoa.

Sijoitan pääosin suomalaisiin yrityksiin suorina osakesijoituksina ja ulkomaille (pääosin USA) osingot takaisin sijoittavan indeksirahaston kautta. Näen tämän ihan hyvänä vaihtoehtona, koska horisonttini on vuosikymmeniä. En ole tarkkaan selvittänyt verotuksellista etua.

Mitä mieltä olet suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten osinkopolitiikan eroista? Meillähän osingot maksetaan tavanomaisesti kerran vuodessa ja Yhdysvalloissa kvartaaleittain. Meillä ei myöskään tunnu olevan tapaa, että osinkoa pyrittäisiin korottamaan vuodesta toiseen, kuten Yhdysvalloissa se tuntuu olevan yhtiölle kunnia-asia, että osinkoa on nostettu jopa vuosikymmenien ajan. Meillä tätä taitavat harrastaa ainoastaan Konecranes ja Sampo joka on jopa ilmaissut tämän tavoitteensa. Suomessa joka keväisin jaettavat osingot vaikuttavat tuovan aikamoista hypetystä uutisointiin.

Näkisitkö omien osakkeiden ostot eduksi omistajalle? Tätähän harrastetaan myös runsaasti Yhdysvalloissa. Suomessa ainakin Kone ostaa omia osakkeitaan. Käytäntöönhän liittyy ilmeisesti verotukselliset edut joiden osalta en Yhdysvaltoja tunne.

Jukka Oksaharju4 Huhtikuu, 2012Ilari: Hyvä ja perusteltu vastaus esittämiisi erittäin tärkeisiin kysymyksiin vaatisi blogimerkinnän pituisen vastauksen. Pyrin siis tiivistämään tässä vaiheessa seuraavasti: mielestäni suomalaisten yritysten osingonmaksufrekvenssi tulisi ainakin suurten yritysten osalta muuttaa lähemmäs “kvartaaliosinkoa”, mikä tekisi “osingonmaksukokemuksesta” enemmän “sijoittajan palkkaan” verrattavan maksuerän. Myös “osinkokeväästä” innostuminen on sijoittajan kannalta tarpeetonta ja jopa vaarallista, kuten tässäkin blogimerkinnässä olen yrittänyt asian ilmaista. Mielestäni USA:n osingonmaksukäytäntö on siis selvästi parempi tällä hetkellä. Tosin kvartaaliosingossa tulee huomioida se, että yritykselle ei aiheudu kyseisestä järjestelystä toiminnan kokoon nähden liiallisia kustannuksia (jolloin tiheämpi maksufrekvenssi kääntyisi osakkeenomistajien etua vastaan). Mitä tulee osingon korottamiseen vuosi toisensa jälkeen, on selvää, että näin voivat tehdä ainoastaan poikkeuksellisen laadukkaat ja kurinalaiset yritykset. Mainitsemasi Konecranes ja Sampo kuuluvat OMX Helsingin mittakaavassa juuri parhaaseen kymmenykseen, joilla tämä mahdollisuus liiketoiminnan kassavirtojen puolesta on. Yritän siis sanoa, että suomalaiset yritykset eivät ole kassavirtojen laadultaan mielestäni läheskään sillä tasolla, mitä New Yorkissa listatut parhaat yritykset ovat – näin ollen kyse kasvavasta osingonjaosta vuosi toisensa jälkeen ei ole vain tahdonalainen asia. Mitä tulee omien osakkeiden ostoihin, ovat ne mielestäni pääsääntöisesti epäonnistuneita, erityisesti kotimaisessa mittakaavassa. Omista kotimaisista salkkuyrityksistäni ainoastaan Sampo on ostanut edellisen 12 kuukauden aikana omia osakkeitaan (noin hintatasoon 16,50 – 17,50 euroa per osake), mikä kertoo osaltaan yrityksen johdon laadusta ja omistaja-arvoa korostavasta toiminnan fokuksesta. Jos yrityksen johto on näin laadukas, suosin omien osakkeiden ostoja. Jos päädyn sijoittamaan laatuyhtiöön, jonka johto on keskinkertainen tai hyvä (Oriola?), haluaisin ilman muuta käteisosingon. Oriolan tilannetta kannattaa katsoa vaikka välittömästi: yrityksen osaketta vaihdetaan pörssissä alle kirjanpitoarvon, jolloin yrityksen johdon kannattaisi ostaa omia osakkeita markkinoilta (sillä jäljellä jäävät osakkaat omistaisivat tämän jälkeen osaketta kohden enemmän omaa pääomaa yrityksestä). Tietysti oletuksena täytyy olla tältä osin se, että Oriolan tase on täysin kuranttia tavaraa. Itse olen aikaisemmin todennut, että odotan erityisesti liikearvon alaskirjauksia jatkossakin. Aika näyttää, pääsenkö sinänsä laadukkaan liiketoiminnan omistajaksi. Ensimmäisiä ostotoimeksiantoja voisi asettaa hieman tason 1,70 euroa alapuolelle.

labrarotta4 Huhtikuu, 2012USA:n osinkokuninkaisiin liittyen löysin mielenkiintoisen sivun. Taulukkomuodossa parhaat osingonmaksajat, parhaimmat ovat nostaneet osinkoaan jo 60 vuotta peräkkäin.

Vasen sarake, ylhäällä, “U.S. Dividend Champions”. Excel tai PDF-muodossa.

http://dripinvesting.org/Tools/Tools.asp

jak_the_ripper8 Huhtikuu, 2012hyvä kirjoitus. Kommentissasi mainitset, että Sampo on hankkinut omia osakkeita haaarukassa 16,5-17,5 €. Mutta kun katsoo sammon kotisivuilta niin hankinnat suoritettiin 24.8-14.9 keskihankintahinnan ollessa 18.94 €. Stadigh mainitsikin heidän olleen hiukan too early ostoissaan. ei kuitenkaan pahasti.

Jukka Oksaharju8 Huhtikuu, 2012Epätarkka ilmaisuni johtunee siitä, että katsoin aikanaan nopeaan kommenttiini ostoista ilmoittamisen ajankohdan ja/tai ensimmäisten ostojen mukaan. Sampohan tosiaan keskeytti tuolloin ostot nopeasti, kun hinta alkoi palautua. Kommentin tarkoitus oli käsitellä ostojen ajoitusta yleisesti johdon toimesta. Ydinsanomani on siis edelleen muuttumaton: hyvä johto ostaa kun market price on alle yhtiön fair pricen. Sampolla näin myös tapahtui. Olen tosin hieman jäävi asiaa kommentoimaan, sillä ostin myös itse Sampoa ko. laskussa keskihintaan 18,65 euroa per osake.

Koeramies8 Huhtikuu, 2012Mitä mieltä olet Koneen omien osakkeiden ostoista? Omassa kirjoituksessasi yhtiöstä päädyit siihen että osake on liian kallis tällä yli neljänkympin hinnalla. Kone on kuitenkin ostellut omia osakkeitaan tasaisesti pitkin vuotta juurikin tällä yli neljälläkympillä. Ostaako Koneen johto liian kalliilla vai onko sinun arvonmäärityksesi pielessä?

Jukka Oksaharju8 Huhtikuu, 2012Koeramies: Mielestäni Kone ostaa hieman liian kalliilla, joskin ostot voivat viestittää optimaalisessa tapauksessa informaation asymmetriaa. Toisin sanoen, johdolla voi olla markkinoita parempi käsitys yhtiön tulevista mahdollisuuksista. Minun arvonmääritykseni voi myös olla hyvin pielessä. Tosin tässä ei ole oikeastaan siitä kyse, koska oma tuottovaatimukseni turvamarginaaleineen ei edusta konservatiivista linjaa. Jos osake on minulle kallis, on se todennäköisesti 90% sijoittajista sopivan hintainen tai halpa. Heidän kannaltaan sijoituksen turvamarginaali on kuitenkin pienempi ja monen asian tulee onnistua jatkossa, jotta he pääsevät hyville tuotoille. Sama pätee Koneen omien osakkeiden ostoihin nyt: jos yhtiön tulevaisuuden kasvu ja kannattavuus ovat vain keskinkertaisia, ovat ostot juuri nyt todella kalliita.

Lisää ostoja, maltillinen velkapositio avattu | Nordnet Blogi23 Huhtikuu, 2012[...] huhtikuun alkupuolella Nordea-omistustani sekä saamillani osingoilla että maaliskuun Olvi-myynneistä vapautuneilla käteisvaroilla. Viime viikolla tein ensimmäisen [...]

Oman salkun välitilinpäätös | Nordnet Blogi2 Heinäkuu, 2012[...] Parhaiten tuottaneen Nordean merkittävä osuus koko sijoitusomaisuudesta b) Onnistunut osinkojen uudelleen sijoittaminen c) Salkun lainoittaminen Berkshire Hathaway –oston yhteydessä d) Myynneistä vapautuneiden [...]

Äänestä, kommentoi ja
jaa kirjoitusta!

(Ei vielä ääniä)


comments

0 Kommenttia

0 Tykkää 0 Ei tykkää
Raportoi kirjoitus


Ei vielä kommentteja.