Mitkä osakkeet tarjoavat hyvän osinkotuoton ja hyvän osinkokasvun?

Kirjoitettu 08 helmikuu 2016, kello 15:43 | Jukka Oksaharju

blog_image

Yleensä sijoittaja joutuu valitsemaan kahden hyvän väliltä: joko korkean sijoitushetken osinkotuoton tai korkean osinkojen pitkän aikavälin kasvuprosentin. Mikäli molemmat olisivat saatavilla samassa paketissa, tulisi sijoittajan useimmiten laittaa kohteeseen merkittävä kertapanostus, ääritilanteessa peräti pokeritermein all-in. Viimeaikainen osakemarkkinoiden korjausliike on pudottanut yhtiöiden hintoja kautta linjan. Yhdysvalloissa noteerattavat osakekohtaisten osinkojen pitkäjänteiset kasvattajat ovat myös laskeneet, mikä on nostanut niiden sijoitushetken osinkotuottoa. Listaan tähän merkintään osinkoaristokraatit, joista on saatavissa jo sijoitushetkellä kohtuullisen hyvä osinkotuotto (kasvunäkymällä).

Yhdysvalloissa noteerataan erillinen S&P 500 Dividend Aristocrats -indeksi, johon kuuluvat yhtiöt ovat kasvattaneet osakekohtaisia osinkojaan vähintään 25 vuotta yhtä soittoa. Yhtiöiden maksamia osinkovirtoja voidaan havainnollistaa yksinkertaisesti: Jos yhtiö kykenee kasvattamaan osakekohtaista voitonjakoaan esimerkiksi 10 prosenttia vuodessa, kaksinkertaistuu osinko keskimäärin noin 7 vuoden välein. Laskutapa perustuu korkoa korolle -ilmiöön. Tämä merkitsee neljännesvuosisadassa osakekohtaisen osingon yli kymmenkertaistumista.

Lähtökohta on, ettei osakkeen sijoitushetken osinkotuoton tarvitse olla korkea, jotta yhtiö pääsisi osinkoaristokraattien listalle. Tärkeintä on, että yhtiö maksaa vuosittain asteittain kasvavan osakekohtaisen osingonjaon. Koska kasvava osingonjako nostaa joka vuosi sijoittajan omalle hankintahinnalle laskettavaa osinkotuottoa (ja tähän pitkäjänteisesti kykenevät yhtiöt ovat yleensä keskimääräistä laadukkaampia), ovat myös arvostuskertoimet usein sen mukaiset, että sijoitushetkellä saatavissa oleva osinkotuottoprosentti jää perin matalaksi. Tässä palataan siis tämän merkinnän ensimmäisessä kappaleessa kuvattuun valintatilanteeseen.

Nyt New Yorkin pörssistä löytyy kuitenkin jo viisi osinkoaristokraattia (vähintään 25 vuotta peräkkäin kasvavia osakekohtaisia vuosiosinkoja), jotka tuottavat yli neljän prosentin osinkotuoton heti uudelle sijoitukselle. Yhtiöt ovat seuraavat:

HCP: 6,42 %
AT&T: 5,26 %
Chevron: 5,05 %
Emerson Electric: 4,05 %
Abbvie: 4,02 %

Lista täydentyy yhdeksällä yhtiöllä, yhteensä 14 osakkeeseen, jos sijoitushetken osinkotuottovaatimus lasketaan vähintään kolmeen prosenttiin. Tällöin New Yorkin pörssin osinkoaristokraateista listalle valikoituvat seuraavat yhtiöt:

Nucor: 3,71 %
Exxon Mobil: 3,66 %
Consolidated Edison: 3,63 %
Procter & Gamble: 3,29 %
Archer-Daniels Midland: 3,27 %
Target: 3,20 %
Cincinnati Financial: 3,12 %
Leggett Platt: 3,11 %
Coca-Cola 3,10 %

Huomionarvoista on, ettei edeltävä listaus ole automaattisesti ostokohteiden lista. Se on kuitenkin tutustumisen arvoinen lista.

On todennäköistä, että valtaosa mainituista yhtiöistä kykenee vastedeskin jatkamaan lähivuosina osakekohtaisten osinkojen kasvusarjaansa. Joka yhtiöön sisältyy kuitenkin yksittäin riski siitä, että yhtiökohtainen kehitys ei mahdollista enää osinkojen kasvattamista. Siten osinkoaristokraatteihinkin sijoittamisessa kannattaa pitää hajautus mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.

Tuottoa kasvavan osinkovirran muodossa

Osingonjaon kasvattajiin sijoittamisessa on kantavana ajatuksena tavoitella sijoitustuottoa vuosittain kasvavana osinkovirtana suoraan itse yhtiöltä – ei pikaisena kurssinousuna muilta sijoittajilta. Tässä yhteydessä on kyse passiivisten tulojen kasvattamisesta. Toisaalta osingonjaon pitkän aikavälin kasvun track record kertoo paljon myös alla olevan liiketoiminnan laadusta, sillä osinkojen kasvusarjahan maksetaan suhdanteiden yli yhtiön kasvavasta tuloskunnosta.

Tietysti vuosien mittaan voitonjaon kasvattajan osakekurssikin seuraa osingonjaon kehitystrendiä, mutta nimenomaan tässä järjestyksessä: yhtiön liiketoiminnan menestys perustelee pitkän aikavälin kurssinousun, koska yhtiön kuin yhtiön osake on jäljellä olevana elinaikanaan maksettavien osinkojen arvoinen.

Potentiaalisiin osinkoaristokraatteihin sijoittamisessa kannattaa muistaa, että osinko on eräänlainen pohjatuotto, jonka sijoittaja saa kurssivaihteluista riippumatta. Siksi osingonjaon kasvutrendillä olevan yhtiön omistajan passiiviset tulot kasvavat vuosittain, vaikka kurssit syöksyisivät sementtiin. Tämän lähtökohdan huomioiden sijoittaja voi keskittää energiansa kurssikäyrän seuraamisen sijaan moneen muuhun aktiviteettiin.

Osinko-osakkeiden suosio matalien korkojen aikana

Nollakorkojen maailmassa tuottohakuiset korkosijoittajatkin etsivät ennustettavia osinkoyhtiöitä pörssistä. Heille kiinnostavia ovat paitsi vakaat osingonmaksajat, erityisesti sellaiset yhtiöt, jotka vuosittain kasvattavat osakekohtaista osinkoaan asteittain.

Korkosijoittaja rinnastaa vuotuisen osakekohtaisen osingon korkokuponkiin, joka sijoituskohteesta irtoaa eli tuloutuu vuosittain. Kuponkiin, joka irtoaa riippumatta osakekurssin liikkeistä, tuloskasvun toteutumisesta tai markkinauutisista. Useissa korkosijoituksissa kuponki on tänään historiallisen alhainen. Koska keskuspankkien toimet ovat johtaneet poikkeuksellisen alhaisten korkojen aikakauteen, ovat pörssin osinko-osakkeet nyt suosittuja myös muiden kuin perinteisten osakesijoittajien silmissä.

Osinkoyhtiöt ovat verrattain mielekkäitä myös suhdanteiden yli ulottuvassa tarkastelussa. Tämä perustuu siihen, että keskimääräisen pörssiyhtiön osingonmaksukyky heilahtelee eri käänteissä usein huomattavasti maltillisemmin kuin sen osakekurssi. Osinkosijoittajan ei tarvitse menettää yöuniaan makrotalouden, yleisen markkinatilanteen tai osakekurssien ennustamisen vaikeuden vuoksi. Osingot tarjoavat myös uutta käteistä lisäsijoituksiin, mikäli kurssikehitys jatkuu laskevana.

Nousevalla uralla pysyttelevä osakekohtainen osingonjako merkitsee sitä, että sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettava osinkotuotto kohoaa vuosittain. Rahoitusteoriankin mukaan osake on yhtä arvokas kuin sen aika-arvolla huomioidut tulevaisuuden osingot yhteensä. Siksi osingonjaon muutos selittää suhdanteiden yli parhaiten kurssiliikkeitä. Mitä jyrkempi on yhtiön osingonmaksukyvyn nousulatu, sitä jyrkempi on todennäköisesti myös osakekurssin nousukulma, nimenomaan pitkän aikavälin tarkastelussa.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä The Coca-Cola Companyn osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Jokaisen yhtiön kohdalla on olemassa täysi riski osingonjaon tulevaisuudesta. Aristokraatin titteli perustuu historialliseen suorituskykyyn. Merkinnässä esitetyt osinkotuottoprosentit ovat helmikuun alusta sen mukaisilla ennusteilla laskettuja, eikä niitä päivitetä myöhemmin. Niiden lopulliseen toteutumiseen sisältyy riski. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Walter A. Aue via Foter.com CC BY-NC-ND

Arvostele, kommentoi
ja jaa kirjoitus!

90%

comments

4 Kommenttia

62 Tykkää 7 Ei tykkää
Raportoi kirjoitus


  1. Olen harkinnut salkun rakenteen merkittävää päivittämistä, nykyinen salkku on pölyttynyt buy&holdilla rakennettu. Osinkoaristokraatit kiinnostaisivat, mutta mahdollinen verotusrumba esimerkiksi jenkkiosinkojen osalta on jäänyt epäselväksi. Mikäli salkussa olisi >10 eri jenkkifirmaa ja muutama eurooppalainen, miten käytännössä byrokratia menee? Jos jokaisen ulkomaisen yrityksen osalta joutuu vuosittain manuaalisesti selvittelemään osingoista aiheutuvia veroja, niin tällöin pitäisi ehkä penkoa osingot uudelleensijoittavia ETF:iä.

    Vastaa | Raportoi kommentti helmikuu 9, 2016 at 11:24 am
    • Jenkkiosinkojen verotus menee pääasiassa ilman ongelmia eli osinkojen tullessa tilille vedetään välistä 15 % ennakonpidätys ja verottaja karhuaa myöhemmin 10,5 % eli kokonaisveroa menee 25,5 %. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, esimerkiksi muualle kuin Jenkkeihin rekisteröidyt firmat tai esim. Philip Morris International joka generoi yli 80 % tuloistaan jenkkilän ulkopuolella (jonka kohdalla 15 %:n ennakonpidätys menee vain 2 %:sta osinkoja). Mutta yleisesti ottaen jenkkifirmojen verotuksen eteen ei tarvitse töitä tehdä, koska tiedot menee ainakin Nordnetiltä suoraan verottajalle. Eurooppalaiset verotuskuviot ovatkin sitten yleisesti ottaen aivan hanurista Pohjoismaita lukuun ottamatta. Saksaan sijoittaessa pitää osinkoveroja periä takaisin Saksasta, siihen leikkiin ei kannata ryhtyä.

      Tässä muuten harvinaisen hyvä sivusto amerikkalaisiin osinkoaristokraatteihin ja muihin ”turvallisiin” osingonkasvattajiin liittyen:

      http://www.suredividend.com/archives/

      Vastaa | Raportoi kommentti helmikuu 9, 2016 at 1:52 pm
    • Jenkkilapuista menee verosopimuksen mukaisesti 15%. Loput nappaa jälkikäteen Suomen verottaja.

      Verosopimuksen mukaan menevät myös esim. UK, Ruotsi ja Alankomaat. Näistä ei ole koitunut mitään kummallista vaivaa itselleni veroehdotuksen tarkistamisen yhteydessä.

      Esim. Ranska, Sveitsi tai Saksa vaativat osinkojen takaisinperintää omatoimisesti. Näistä lisäksi Ranska ei taida palauttaa liikaperimäänsä veroa edes takaisin.

      Vastaa | Raportoi kommentti helmikuu 9, 2016 at 1:47 pm
      • Brittiläisten yhtiöiden osingoista ei peritä lähdeveroa. Samoin irlantiin rekiteröidyidtä ETF:stä ei peritä lähdeveroa. Sillä ei ole väliä, mistä pörssistä olet ostanut ETF:n.

        Vastaa | Raportoi kommentti helmikuu 9, 2016 at 6:32 pm