Osakkeet myyntiin?

Kirjoitettu 15 joulukuu 2016, kello 19:12 | Jukka Oksaharju

blog_image

Moni on tiedustellut viime päivinä, kannattaako osakesalkkua ”siivota” vuodenvaihteen lähestyessä. Ennen kysymykseen vastaamista positiivista on tietenkin se, että sijoittaja seuraa säästöjensä kehitystä säännöllisesti, mutta muutoin tähän ei ole liene olemassakaan yksiselitteistä vastausta. Oikea vastaus kysymykseen riippuu pitkälti sijoitusstrategiasta, jolla tarkasteltavaa salkkua on tarkoitus hoitaa. Vaikka yhtä universaalia totuutta ”salkun vuosihuollosta” ei olekaan, kertaan tässä merkinnässä mielestäni olennaisimmat tekijät, jotka kohdatessaan sijoittajan on syytä tarttua rikkakihveliin tai suurempaankin harjanvarteen ja käynnistää salkun suursiivous.

Yleisen elämänkokemuksen mukaan osa sijoittajista perustelee osakemyyntejään erityisesti joulukuussa järkevällä verotukseen valmistautumisella. Näin ajatteleva saattaa myydä tappiollisia osakkeita pienentääkseen saman vuoden aiemmin toteutuneista voitollisista osakemyynneistä myöhemmin aiheutuvia veroseuraamuksia.

Henkilökohtaisesti en pidä verotusta salkunhoidollisesti järkevänä päämotiivina käydä osakekauppaa. Erityisesti viime vuosina pääomaverotuksen trendi on ollut Suomessa – varsinkin korkeiden pääomatulojen kohdalla – kiristävää, joten itse asiassa monessakin tapauksessa verot olisi ollut järkevää maksaa sijoituksista jo aiemmin, eikä vasta myöhemmin. Näin on etenkin tilanteessa, jossa sijoittaja on jonkin ajan kuluttua ostanut salkkuunsa aiempaa alhaisemmalla hankintahinnalla takaisin jotakuinkin samat osakkeet, jotka hän edellä myi tappiollisina osakemyynteinä keventääkseen verotaakkaansa. Tulevaisuudessa hän saattaa siten päätyä myymään nämä (jatkossa matalalla hankintahinnalla salkussa olevat) osakkeet korkeammalla veroprosentilla.

Lähtökohtaisesti suhtaudun harjoittamaani osakekauppaan enimmäkseen ostomoodilla. Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan laatuyhtiöihin kohtuuhintaan ja ohjata yhtiöiltä saamansa osingot vuosittain uudelleen takaisin pörssiin. Tähän prosessiin myyntitoimeksianto istuu varsin huonosti.

Prosessia kurinalaisesti ja pitkäjänteisesti toteuttamalla korkoa korolle -ilmiö alkaa vähitellen toimia pienellä riskillä ja suurella todennäköisyydellä. Samalla eliminoidaan lottovoitto mutta miltei varmistetaan ajan mittaan vaurastuminen. Ostan siis huomattavasti useammin kuin myyn. Esimerkiksi päättyvän vuoden 2016 aikana minulla ei ole henkilökohtaisissa salkuissa yhtään osakemyyntiä.

Suuressa kuvassa osakemyynnit tulevat kyseeseen sijoitusstrategiassani vain harvoin: joko sijoitussuunnitelman tarkkaan harkitussa murroskohdassa tai muutamissa erityistilanteissa, joita käsittelen tässä merkinnässä. Missään nimessä seuraavassa esiteltävät asiat eivät ole ainoita totuuksia, vaan mielestäni pitkäjänteiselle omistajalle soveltuvia ohjenuoria omien kokemusteni perusteella.

Yleisesti jaan pitkäjänteiselle omistajalle soveltuvat myyntikriteerit kolmeen lohkoon:

Liiketoiminnan kilpailuedun pysyvä menetys

Ensimmäisessä lohkossa ovat yhtiön kilpailuedun pysyvään menetykseen liittyvät syyt. Sijoitustuottojen merkittävä ajuri on yhtiön uusissa investoinneissaan saavuttama tuottoaste. (Osaltaan se on tietenkin myös vanhojen investointien tehostuminen.) Tuottoaste ei voi olla pysyvästi korkea, jos yhtiöllä ei ole jotain rakenteellista etua suhteessa kilpailijoihinsa. Sellaista etumatkaa, jota maksavat asiakkaat arvostavat tai joka sallii yhtiön tuottaa palvelunsa/tuotteensa muita edullisemmin tai joustavammin.

Jos yhtiön kannattavuus on aiemmin perustunut esimerkiksi volyymien kautta suuruuden ekonomiaan mutta tämä etumatka kutistuu pysyvästi, on osake usein tulevaisuudessa huono sijoitus. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin heikosta liiketaloudellisesta kehityksestä, mikä todennäköisesti laskee yhtiön absoluuttisia myynti- ja tuloslukuja (eli P/E-tunnusluvun laskentakaavassa osatekijä E pienenee). Toisaalta painetta tulee myös osakkeen arvostuskertoimien laskemisesta (taantuvasta yhtiöstä tuskin maksetaan samoja hintakertoimia kuin vakaasta markkinajohtajasta; toisin sanoen P/E-tunnusluvulle sallittava taso voi laskea aiemmasta).

Toimialan pysyvä rakennemurros

Toisessa lohkossa ovat yhtiön toimialan pysyvään rakennemurrokseen liittyvät syyt. Näistä voidaan hakea esimerkkejä kaupan alalta tai mediasektorilta. Perustelut heikolle sijoitukselle löytyvät pitkälti samoista lähteistä kuin edellä: yhtiökohtainen kehityskaari jumiutuu todennäköisesti pitkälläkin tähtäimellä laskevaksi jopa yläriviä eli liikevaihtoa myöten, ja entisaikojen vakaa osinkopaperi muuttuu sijoittajien silmissä epävarmaksi ja taseriskiltään alati paisuvaksi riskikohteeksi (P/E-luku laskee trendinomaisesti). Tähän ilmiöön kytkeytyy usein myös perinteiset toimialarajat ylittävä kilpailu, joka siirtää mainoseuroja ja muita tuottoja väljemmille vesille Suomen näkökulmasta.

Osakkeen hinnoittelun karkaaminen eri sfääreihin todellisuuteen nähden

Kolmannessa lohkossa ovat osakkeen hinnoitteluun liittyvät tilapäiset syyt. Tämä on myyntikriteereistä selvästi haastavin käytännössä toteutettavaksi, koska itse yhtiö on hyvä, sen liiketoiminnan näkymät ovat suotuisat ja usein myös ympäröivä markkinatilanne on vähintäänkin varovaisen optimistinen yleistunnelmaltaan. Ongelmana on sijoituksen tulevaisuuden kannalta, että kaikki tämä hyvä ja hieman enemmän on jo diskontattu eli sisään hinnoiteltu osakkeen päivän kurssitasoon. Yhtiö on siis erinomainen, mutta osakekurssi sitäkin erinomaisempi (tästä johtuen yhtiö kyllä tuottaa taseelleen mainiosti, mutta uusi sijoittaja hankkii osuutensa tästä taseesta turhan suolaisin arvostuskertoimin päivän markkina-arvolla).

Edeltäviä kategorisointeja hyödynnän omassa sijoitustoiminnassani hyvin yleisen tason ohjenuorina. Ne eivät ole ehdottomia ja mekaanisia neuvoja, vaan pikemminkin apuvälineitä ajatustyöhön.

Mitä sijoitushistorian menestyneimmät sijoitusgurut ostaisivat tänään Helsingin pörssistä? Sijoita kuin guru -uutuuskirja esittelee kahdeksan osakesijoittamisen arvostetun auktoriteetin periaatteet ja tuo ne nykyhetkeen.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN MYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

NYT MYÖS PAKETTIHINTAAN KAIKKI KOLME SIJOITUSKIRJAA (SIJOITA KUIN GURU, HAJAUTA TAI HAJOA JA HYVÄSTÄ YHTIÖSTÄ HYVÄÄN SIJOITUKSEEN)! KIRJAPAKETIN TILAUSSIVULLE TÄSTÄ LINKISTÄ.

Blogi ei sisällä sijoitus- tai verosuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: CRANIO. / Foter / CC BY-ND

Arvostele, kommentoi
ja jaa kirjoitus!

98%

comments

5 Kommenttia

50 Tykkää 1 Ei tykkää
Raportoi kirjoitus

Investing in indices and commodities with high leverage

Vontobel is the leading issuer of Bull & Bear Certificates in Finland. The two most traded underlying assets among the Vontobel products are the DAX30 Index and the Brent Crude Oil. Find out why these underlying assets have become so popular to trade with Bull & Bear Certificates and why so many others choose to trade these with high leverage.

- Index Products
- Commodity Products

Ajankohta: 31.1.2017 klo 17–18



  1. Selkeää Jukka! Eli ei hötkyilyä – valitulla strategialla mennään joka tilanteessa!

    Olen kuitenkin itse päätynyt myymään yhden jatkuvan alisuoriutujan, jonka kurssi on vuosia ollut lähes samassa samoin kuin firman liiketoimintakin. Kun tilanne ei tunnu muuttuvan, Fisherin mukainen syy oman ostovirheen korjaaminen myymällä on keino ratkaista tilanne.

    Entäpä Buffett, jolla on sääntö ”älä menetä rahaa”? Käytännössä jos uusi sijoitus menee pian tappiolle, tuleeko se myydä? Entä pitkäaikainen sijoitus, jos se menee kokonaisuutenakin tappiolle?

    Vastaa | Raportoi kommentti joulukuu 20, 2016 at 5:08 pm
  2. Kiitos hyvistä vinkeistä, kuitenkin monesti on ihmetyttänyt näissä neuvoissa se, että toisaaltaan neuvotaan myymään eli luopumaan mahdollisimman nopeasti tappiollisista osakkeista. No jos luovutustappiota on syntynyt edellisinä 5 vuotena, eikö kannattaisi verotussyistä sitten voitollisia myydä,jotta nuo tappiot eivät käyttämättöminä sataisi verottajan laariin?

    Vastaa | Raportoi kommentti joulukuu 16, 2016 at 9:23 pm
    • Vuoden 2016 alusta saa tappiot vähentää myös osinkotuloista, joten enää ei välttämättä tarvitse myydä voitollisia osakkeita pystyäkseen hyödyntämään tappiot.

      Vastaa | Raportoi kommentti joulukuu 17, 2016 at 9:46 am
      • Kyllä mun mielestä kannattaa sijoitusstrategiaa tehdessään ja valitessaan kohteita myös asettaa ns. tappioraja.. Jos onkin valintaa tehdessään väärässä / tapahtuu jtn odottamatonta ja kohde lähteekin tappiotrendiin, niin kannattaa se myydä useimmiten pois. Toki vielä parempi ennemmin hyödyntää vanhentumassa olevat verotuksessa hyödyntämättömät tappiot myymällä jtn voitolla.

        Niin ja joo, verosäännökset muuttuivat ja 2016 verovuodesta lähtien 2016 syntyneet tappiot ovat vähennettävissä myös muista pääomatuloista – ei vain osinkotuloista. Säännös ei kuitenkaan laajene ennen 2016 syntyneisiin tappioihin. Eli 2015 tai aiemmin syntyneet ovat vähennettävissä edelleen vain luovutusvoitoista viitenä vuotena..

        Vastaa | Raportoi kommentti joulukuu 17, 2016 at 4:55 pm
        • ”Säännös ei kuitenkaan laajene ennen 2016 syntyneisiin tappioihin. Eli 2015 tai aiemmin syntyneet ovat vähennettävissä edelleen vain luovutusvoitoista viitenä vuotena.”

          Tämä tarkoittaa, että jos tänä vuonna on vielä käyttämättömiä ja 2017 vanhentuvia myyntitappiota (vuodelta 2012), alkaa olla kiire niiden käytölle eli on tehtävä sen verran voittoa.

          Veikkaanpa että Nokian romahduksen jäljiltä (näitä meitä) sellaisiakin on.

          Vastaa | Raportoi kommentti joulukuu 19, 2016 at 7:58 am