Valinnan vaikeus estää tekemästä mitään

Viime postaukseni otsikko oli: Veroja maksamallakin voi voittaa. Moni ihmetteli, yritinkö olla sarkastinen ja miten tämä liittyy sijoittamiseen. Valitettavasti kyseessä ei ollut sarkasmin vaikea tyylilaji, vaan puin sanoiksi sen, mitä useat pienet suomalaissäästäjät ja -sijoittajat ajattelevat.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, Suomen Pankin mukaan kotitalouksien talletuksille maksettiin helmikuussa keskimäärin 0,89 prosenttia vuosikorkoa.

Tuo keskimääräinen (ja inflaatio huomioiden säästöjä köyhdyttävä) korko maksetaan huikealle summalle: 77 miljardille eurolle.

Suomalaisten pankkitileillä olevilla säästöillä hoidettaisiin Portugalin lainatakaukset lähes kokonaan, kuitattaisiin Suomen valtionvelat tai pyöritettäisiin kotimaan taloutta puolentoista vuoden ajan.

Suomalaiset eivät enää ole mitään köyhää porukkaa. Ongelma on siinä, miten rahat saisi poikimaan. Moni miettii tuottavampiakin tapoja säästää, mutta riskin pelossa ja yksinkertaisien sijoitustuotteiden puutteessa tyytyy pitämään rahansa tilillään.

Otanpa itseni esimerkiksi. Olen melko tavallinen työssäkäyvä perheenäiti, jonka palkasta jää menojen jälkeen muutama satanen säästöön. Mihin ne sijoittaisin?

Erilaisia rahastoja on kyllä tarjolla. Miksi sitten minä en omista yhtäkään osakerahastoa? Siksi, että en halua sijoittaa sellaiseen rahastoon, jota tuntemattomat salkunhoitajat pyörittävät mielensä mukaan. Toiseksi rahastojen kulut ovat mielestäni liian suuret ja epäselkeät ja kolmanneksi tuotto liian pientä.

Eikö edes jonkinalainen korkorahasto kelpaisi? Mielestäni minulla on jo tarpeeksi korkosijoituksia. Näitä sijoituksia kutsutaan myös asuntolainaksi.

Miksi sitten en ole hankkinut ps-tiliä tai eläkevakuutusta? Siksi että haluan omat rahat käyttööni silloin kun haluan, enkä vasta 30 vuoden kuluttua. Minulla ei myöskään ole mitään halua olla kuollessani rikkaimmillani (kuten useat meistä ovat), vaan säästän ja sijoitan siksi, että voin käyttää varallisuuteni myöhemmin johonkin itseäni ja läheisiäni hyödyttävään.

Miksi en ostaisi sijoitusasuntoa? Vuokratuotot voivat olla paikkakunnasta riippuen hyvinkin mukavat. Siksi, että vuokralaisen pitäminen on kuitenkin epävarmaa ja asunnot ovat erittäin suhdanneherkkä sijoitusmuoto. Liian työlästä!

Indeksilainoja tai sijoitussidonnaisia talletuksia en edes harkitse, koska en pidä niitä sijoittamisena, vaan pelaamisena. Mielummin opettelen muutaman korttipelin ja marssin lasten iltapalan jälkeen kasinolle.

Useimmista perheenäideistä poikkean oikeastaan vain siinä, että minulla on arvo-osuustili ja omistan osakkeita. Mielelläni keksisin jonkun turvallisemman tavan sijoittaa, mutta koska en ole vielä keksinyt, tyydyn osakkeisiin. Tiedän kuitenkin, että monen kaltaiseni mielestä pörssi on liian riskinen markkinapaikka ja suoriin osakkeisiin sijoittaminen on aktiivista sijoittamista.

Passiiviset valitkoon säästötilin. Heille suosittelen vaihtoehdoksi kunnon veronmaksajan roolia. Moni niin tekeekin. Suomessa maksetaan tänäkin vuonna ennakonpalautuksia yli kaksi miljardia euroa.

Jos veroilla yrittää kikkailla toiseen suuntaan, eli maksaa liian vähän ja ottaa veromätkyt korottomana valtionlainana, ei sekään mikään huono vaihtoehto ole. Kun jäännösveron määrä ylittää 4780 euroa, summasta joutuu maksamaan valtille 0,5 prosenttia korkoa. Kymppitonnin ylittävästä valtionvipistä korko on 3 prosenttia. Pikavippeihin verrattuna ihanan halpaa!

Tästä päädynkin takaisin edellisen blogini otsikkoon: veroja maksamallakin voi voittaa. Täytyy vain päättää, kummalle puolelle panoksensa asettaa.

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Iceman16 Toukokuu, 2011

Edelleenkään kunnon kansalaisen määritelmä ei ole kiinni siitä, että tuleeko verovuodelta veronpalautuksia vai veromätkyjä. Kunnon kansalainen maksaa veronsa lain edellyttämällä tavalla ennemmin tai myöhemmin. Vähemmän kunnon kansalainen on sellainen, joka harjoittaa verovilppiä siinä toivossa, että ei jää kiinni.

Äänestä, kommentoi ja
jaa kirjoitusta!

(Ei vielä ääniä)