Tuomo Saarnio
Indeksisijoittaminen on nostanut päätään voimakkaasti muutaman viime vuoden aikana. Erityisesti maailmalla poikkeuksellisen paljon rahaa on virrannut tähän sijoitusmuotoon. Luottoluokituslaitos Moody’sin mukaan passiivisesti sijoitetun rahan määrä ylittää aktiivisesti sijoitetun 2024, jos kehitys jatkuu samalla vauhdilla. Se ei ole sinänsä mikään ihme, sillä tutkitusti indeksit voittavat suurimman osan aktiivisesti hoidetuista sijoituksista. Jopa itse Warren Buffett on sijoitusneuvoa kysyttäessä sanonut suosittelevansa suurimmalle osalle ihmisistä sijoittamista hinnaltaan halpaan S&P 500 -indeksirahastoon. Suomessa ehkä olemme hieman jälkijunassa tämän sijoitusmuodon kohdalla.
Passiivinen indeksipohjainen sijoittaminen on yksinkertainen ja järkevä tapa hoitaa varoja. Indexiin sijoittaja haluaa päästä helpolla ja saada markkinoiden pitkän ajan keskimääräisen tuoton n. 6-9 % – tai mitä se nyt sitten tulevaisuudessa tuleekaan olemaan hänen valitsemallaan markkinalla – miettimättä kovin paljon matkan varrella vastaan tulevia ylä- ja alamäkiä. Osakemarkkinoiden pitkäaikainen vahva nousuputki on kuitenkin tuonut myös varoittavia äänensävyjä ja on alettu puhua jopa passiivisen sijoittamisen kuplasta. Perustelut tähän syytökseen ovat mielenkiintoiset. Analyytikot ovat huomanneet, että kaikkien kuplien takana on ollut sijoittajien tapa keksiä järkevät perusteet markkinoiden poikkeuksellisen korkeille arvostustasoille. Tällä kertaa korkeita arvostuskertoimia selitetään markkinoiden tehokkuudella. Eli koska voimme olettaa, että markkinat pitkällä aikavälillä aina nousevat, niin silloin on myös aina oikea aika sijoittaa indeksiin.
Katsotaanpa millaista indeksiin sijoittaminen sitten todellisuudessa voisi olla. Kuvitellaan sijoittaja, joka haluaa olla mukana maailman suurimmilla markkinoilla USA:ssa. Hän sijoittaa juuri nyt tyytyväisenä S&P 500 -indeksirahastoon ja uskoo saavansa historiallisen 9-10 % vuosituoton (inflaatiokorjattuna n. 7 %). Ikävä kyllä S&P 500 -indeksin Shillerin P/E on nyt 29, kun normaali keskitaso on n. 15-16. Eli sijoittaja ostaa USA:n markkinat keskimäärin 40 % ylihinnalla! Näillä hinnoilla keskimääräisiin tuottoihin yltäminen voi kestää seuraaviin sukupolviin.
Vielä räikeämpi esimerkki löytyy meidän kotoisilta Suomen markkinoiltamme. Jos sijoittaja olisi innoissaan laittanut 1000 euroa OMX Helsinki indeksiin it-kuplan huippuhetkinä indeksi viiletellessä 17 500 pisteessä, hänellä olisi tänään varoja noin 500 euron edestä. Sijoituksen ajankohdalla on yllättävän suuri merkitys ja koska säännöllisesti oikein ajoittaminen on mahdotonta, niin arvostustasot merkitsevät paljon.
Yleinen vastaus tämän ongelman ratkaisemiseksi on, että älä sijoita kaikkea kerralla, vaan esimerkiksi tasasumma kerran kuukaudessa, neljännesvuosittain, puolessa vuodessa tai vuosittain. Jos sijoittaja olisi näin toiminut aloittaen 31.12.1999 ja sijoittanut kerran vuodessa tasasumman OMX Helsinki indeksiin, niin hän olisi vuoden 2016 lopussa ollut vain niukasti plussalla, keskimäärin 0.5 % vuosituotolla. Toki luvut joillakin toisilla markkinoilla ovat erilaiset. Vielä suurempi todellinen ongelma on se, että useimpien ihmisten elämä ei aina ole niin tasaista, että voi sijoittaa saman summan säännöllisesti. Voi olla, että saamme suuren perinnön ja sille pitäisi nopeasti löytää järkevä sijoituskohde. Toisaalta suurta asuntovelkaa lyhentäessä tai työttömyyden kohdatessa voi mennä useampiakin vuosia, kun jokapäiväisestä elämästä ei jää ylimääräistä sijoitettavaksi.
Niin kiinnostava ja suositeltava sijoitusvaihtoehto kun indeksisijoittaminen on, niin sekään ei joka tilanteessa toimi samalla tavalla. Jos sijoitettavan indeksin arvostustasot ovat selvästi tavanomaista korkeammalla, niin ei ole paras mahdollinen hetki edes passiiviselle sijoittamiselle – ja tilanne on tietysti päinvastainen arvostustasojen (kuten P/E, P/B ja osinkotuotto kääntäen) ollessa keskimääräistä alemmalla tasolla. Eli yksinkertainen indeksi sijoittaminenkin vaatii parhaiten onnistuakseen arvostusmittareiden ymmärtämistä ja hyödyntämistä.
Taitaa sijoitustoiminta kokea melkoisen alamäen jos kaikki päättävät sijoittaa indeksiin. Miten pörssikurssit määräytyvät tulevaisuudessa jos hyvin harvat sijoittavat suoraan osakkeisiin?
Ei liene suurta riskiä siitä, että kaikki siirtyisivät indeksisijoittamiseen. Suuri ellei suurin osa on edelleen kiinnostunut lyhytaikaisesta sijoittamisesta. Yleensähän analyytikkojen suosituksetkin tehdään muutaman kuukauden perspektiivillä. Indeksisijoittaminen sopii paremmin pitkäaikaiselle sijoittajalle, jonka perspektiivi on useita vuosia. Siinä sen edut ovat kiistämättömiä.
Taitaa osingot puuttua laskelmasta (1999-2016 omx helsinki) , sijoittaja olisi oikeasti merkittävästi voitolla
Olen samaa mieltä Samuelin kanssa jos katsotaan selingsonin suomi rahastoa niin se on melkein tuplaantunut vuoden 2000 luvusta osinkoineen itsensä.
Omien laskelmieni mukaan vaikka olisi sijoittanut pelkästään vain vuonna 2000 olisit saanut 4%/v tuoton ja vielä jos otamme huomioon, että olisit sijoittanut ajallisesti hajauttaen joka kuukausi päädymme helposti 7-8%/v tuottoon.
Ja voimme kysyä Tuomo Saarniolta kuka on niin tyhmä, että sijoittaa kaikki kerralla?
Samuelin siis mikon kanssa
Indeksisijoittamisen olennainen etu on helppo ja edullinen hajauttaminen. Ajoitusongelma on edellen todellinen, mutta myös sekin on helpommin hallittavissa verrattuna yksittäisten osakkeiden valinnan malliin. Markkinalla kannattaa kuitenkin aina olla, mutta vaihtaa osake/bondi tasapainoa markkinatilanteen mukaan.
Varsinaiseen pointtiin sen kummemmin kantaa ottamatta, annettu esimerkki on typerä. Se kertoo 1) 2000-luvun alussa Nokia oli maailman arvokkaimpia yrityksiä, ei ole enää 2) 2000-luvun vaihteessa oli melkoinen teknologiainnostuksen kupla ja tärkeimpänä 3), Suomen talouden suunta on viimeiset 15 vuotta ollut kaakon ja etelän välissä.
Nyt menee kyllä kritiikki ohi maalin ja pahasti. Indeksisijoittaminen ei toimi, koska arvostustasot on korkealla? Eihän tässä ole mitään järkeä, ihan yhtälailla ne yksittäisten osakkeiden arvostukset on korkealla, koska indeksi muodostuu niistä yksittäisistä osakkeista. Osakepoiminta taas toimii tai ei toimi aina yhtä hyvin, oli sitten arvostustasot korkealla tai matalalla. Hauskaa muuten, että joka vuosi on uutisointia, että “tämä vuosi on osakepoimijan vuosi”.
Ei jatkoon.
Jos olisit laittanut rahat 2000 huipulla Seligson & Co Suomi Indeksirahastoon niin olet nyt ungefär tuplannut rahat.
Pitää aina muistaa onko graafi mitä katot Price Index (OMXHPI) tai onko osingot mukana.
Kriittinen, arvioiva ja ennenkaikkea realistinen katsontakanta on aina paikallaan, oli kyse sitten miten hyvästä strategiasta tahansa! Olen täysin samaa mieltä, että nyt sijoittamalla länsimarkkinoiden osakeindekseihin pitkän aikavälin tuotto-odotus ei ole hyvä, koska arvostustasot ovat kohonneet erittäin korkealle. Historiallista syklisyyttä ja arvostustasojen eroja tulisikin mielestäni yrittää hyödyntää. Kurssien kääntymistä laskuun ei tietenkään voi ennustaa, mutta arvostusten ollessa korkealla voi sijoittaja esimerkiksi kasvattaa käteiskassaa ja etsiä halvempia sijoituskohteita osakkeiden sisältä (esim. Venäjä vaikuttaa huokeasti hinnoitellulta), tai muista omaisuuslajeista (esim. raaka-aineet). Myyminen ei useinkaan ole järkevää, koska markkinoita ei voi tarkasti ennustaa ja veroseuraamukset ovat merkittävät. Shorttaaminen ja käänteisten ETF:ien käyttäminen on vielä… Lue lisää >>
Hei,
Onpas sopivasti aloitettu vertailu vuoden 1999 lopusta, juuri ennen it-kuplaa… Lisäksi unohtuu vaihtoehto indeksisijoittamiselle: yksittäisiin osakkeisiin sijoittaminen. Toki osa on pärjännyt paremmin kuin indeksi, mutta osa konkurssissa, joten riski on paljon suurempi.
Loppuun kirjoittajalle kysymys: kun osakeindeksin arvostus on mielestäsi selvästi ylihinnoiteltu, jopa kaksinkertaisesti, oletko myös toteuttanut tätä shorttaamalla jenkkimarkkinoita? Tähänkin löytyisi halpoja ETF:iä. Jos et, taidat itsekin tietää (vaikket sitä kirjoita), että osakemarkkinoiden arvostaminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin annat olettaa.
Kuka hullu nyt kerran vuodessa sijoittaa ja vain Helsingin pörssiin!?Silloin ei ole lukenut edes hajauttamisen perusteita ja saa syyttää vain itseään. Kerran kuukaudessa kannattaa ostaa, jos vain varaa on, maailmanlaajuisesti ja kerran vuodessa salkkua tasapainottaen. Itse olen suunnitellut vääjäämättömän lottovoittoni hajauttamista minimissään 5 vuoden ajalle ja rahastoihin, joissa on hyvin arvoyhtiöitä ja osinkoaristokraatteja. Sen verran suunnittelen ajoittavani, että kunnon romahduksessa aion käyttää käteisvaroja reilummin.
Sen lisäksi aktiivinen rahasto tai osekepoiminta ei takaa tuottoja edes indeksirahaston vertaa, joten mikä on vaihtoehto?
Vähän jää teksti keskeneräiseksi.