Seitsemän ajatusta osinkoeurojen uudelleensijoittamiseen

Tähän aikaan vuodesta osinkoeuroja alkaa kilahdella tilille. Moni miettii, milloin ne kannattaisi uudelleensijoittaa – sikäli, kun tuotot voi jättää salkkuun kasvamaan korkoa korolle lisäsijoituksin. Listaan tässä merkinnässä seitsemän ajatusta osinkoeurojen uudelleensijoittamisen suunnitteluun.

Osingonmaksukausi kasvattaa sijoittajan käteisvaroja. Korvieni välissä pyrin jo lähtökohtaisesti tekemään itselleni selväksi sen, mikä osa kasvavasta käteispuskurista vastaa ”käteistä investointina” ja mikä osa ”käteistä mahdollistajana”.

Nimensä mukaisesti investoinnin pitäisi tuottaa itsessään jotain. Hyvin pitkälläkin aikasarjalla tarkasteltuna käteinen on kuitenkin tuottanut sijoituksena inflaation jälkeen vain erittäin maltillisia reaalituottoja. Tällä hetkellä se tuottaa paikoitellen jopa negatiivisia reaalituottoja, kun inflaatiovauhti saattaa ylittää nimellisen korkotuoton. Eihän sellaista kannata uskotella itselleen sijoitukseksi?

Edeltävästä johtuen tietyn ”vähimmäiskäteisen” määrän, jolla sijoittaja pystyy huolehtimaan tilinhoitomaksuistaan ja muista välttämättömistä juoksevista kuluistaan, ylittävä osa saa vastaansa merkittävän vaihtoehtoiskustannuksen. Tästä syystä en näe viisaana ennustaa suhdannekäänteitä koko varallisuudella, koska käteissalkun päällä istuva sijoittaja menettää jatkuvasti ainakin osingot. Ja markkinat voivat pysytellä ylihintaisia pidempään kuin sinä jaksat pysyä kärsivällisenä odottaessasi kurssilaskua.

”Käteinen mahdollistajana”-teemassa sijoittaja ei odotakaan reaalituottoa kassavaroille, vaan hän odottaa osakehintojen laskua. Silloin sijoittaja saa ostettua kiinteällä euromäärällä kappalemääräisesti enemmän osakkeita kuin välittömästi ostonappia painamalla. Suurempi osakemäärä tuottaa luonnollisesti tulevaisuudessa suuremman osinkovirran ja suuremman pääoman kertymisen.

Seuraavassa listaan seitsemän ajatusta, joiden toivon antavan ajateltavaa tänä keväänä kotiutuvien osinkoeurojen uudelleensijoittamisen suunnitteluun. (Tietysti yksi täysin varteenotettava vaihtoehto on osinkojen kuluttaminen, mutta listaus lähtee liikkeelle olettamasta, jossa eurot sijoitetaan uudelleen.)

1) Käteiskassan kartuttaminen pitää aloittaa jo hyvän sään aikana, jotta pelivaraa on riittävästi myrskyn silmässä. Kukaan ei tiedä, minä aamuna rantaa kohti vyöryy hyökyaalto. Tai mistä syystä osakemarkkinat ylipäätään punertavat paniikkimielialan levitessä. Silloin tulee joka tapauksessa aivan liian kiire hankkia ”salkun ulkopuolelta” uutta käteistä alemyynnissä suoritettavia osakeostoja varten. Kokemus on ainakin itselleni osoittanut sen, että on haastavaa säästää tuntuva määrä käteistä nopeasti.

2) Henkinen haaste istua käteisposition päällä on valtava pörssin nousumarkkinoilla. Sijoittaja, jolla on tukeva määrä käteistä osakeindeksien seuraavan laskusuhdanteen pohjalla, on todennäköisesti istunut tuntuvan käteisposition päällä osan edellisestä (nykyisestä) kurssihuipentumasta, kun muut sijoittajat ovat juhlineet markkinoilla hetkeä ennen valomerkkiä. Jos kantti pettää, sijoittaja saattaa noususuhdanteen keskellä keventää osakepainoaan käteiseksi ja ostaa osakkeet paniikinomaisesti takaisin juuri hypen huipulla vain muutamaa hönkäystä ennen laskutrendin alkamista. Tällöin sijoittaja menettää parhaan osan noususta, saaden kuitenkin osakseen tulevan kurssilaskun täysimääräisesti. Maltti on valttia, poukkoilu sen sijaan yleensä kallista.

3) Maksimaalinen hyöty laskevista osakemarkkinoista saavutetaan ostamalla laatuyhtiöitä käteisellä, ei rahoittamalla osakeostoja myymällä jo salkussa olevaa, hetkellisesti laskenutta toista laatuyhtiötä. Seuraavaan nousukauteen on parempi mennä molempien laatuyhtiöiden kyydissä ja suuremmalla osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa sijoittaja rahoittaa kriisitilanteissa uusien yhtiöiden osakeostot myymällä vanhoja osakkeitaan alle niiden todellisten arvojen. Mitä lisäarvoa luo sijoittajalle, jos alihintainen laatuyhtiö vaihdetaan toiseen samanlaiseen? Ideana pitäisi olla se, että uuden suhdannenousun alkaessa tai markkinapaniikin väistyessä yhtiökohtainen laatu hinnoitellaan jälleen osakekurssiin täysimääräisesti. Miksi sijoittaja ottaisi tämän päälle vielä ”tarpeettoman” riskin siitä, että yhtiö saa sisäisen kriisinsä tai toimialakohtaisen haasteensa ratkaistua?

4) Kurssiromahdukset ovat yleensä ajallisesti huomattavasti nopeampia ilmiöitä kuin pörssi-indeksien nousutrendit. OMX Helsinki cap -indeksi oli 5 000 pistettä alkukesällä 2008. Sitten kaatui Lehman Brothers, ja indeksi laski 9 kuukaudessa 55 prosenttia. Vasta kuusi vuotta myöhemmin, alkukesällä 2014 indeksimme saavutti jälleen 5 000 pisteen rajan uudelleen. On kuitenkin huomattava, että yksittäisten laatuyhtiöiden osakkeita voi tulla tarjolle alehintaan useammin kuin kokonaisia pörssi-indeksejä.

5) Kohtuullinen määrä käteisvaroja suhteessa osakesalkun markkina-arvoon tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden osallistua tarvittaessa maksullisiin osakeanteihin. Toki sijoittaja voi osallistua antiin myymällä jotain toista osaketta ja rahoittamalla annin vapautuvilla sijoitusvaroilla, mutta tällöin sijoittaja on mukana seuraavalla nousukaudella todennäköisesti pienemmällä osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa hän osallistuisi maksulliseen antiin valmiiksi sivuun laitetulla käteisellä. Käteisen merkitystä korostanee se, että pörssiyhtiön todennäköisyys ajautua maksullisen osakeannin partaalle kasvanee heikon suhdannevaiheen aikana. Toisin sanoen juuri silloin, kun käteistä tarvittaisiin myös muiden edullisten osakkeiden lisäostoihin.

6) Suhtaudu käteiseen siten, ettet joka markkinatilanteessa edes yritä saada sille maksimaalista korkotuottoa. Arvosta sen sijaan käteisen tarjoamaa liikkumavaraa. Erityisesti sitä mahdollisuutta, minkä käteinen tarjoaa sinulle laskevien osakehintojen markkinatilanteessa eli silloin, kun muilla sijoittajilla on tarve muuttaa sijoituksensa käteiskassoiksi. Silloin laatua saa halvalla, mutta vain se, jolla on käteistä silloin, kun muilla sitä ei ole.

7) Menestyvä sijoittaja ei käteiskassan eduista huolimatta lähtökohtaisesti ennusta lyhyen aikavälin kurssiliikkeitä – eli muiden sijoittajien mielialojen heilahteluja – koko sijoitusomaisuudellaan. Usein käy niin, että ne jotka myyvät osakkeensa huipulla, hankkivat ne takaisin laskussa liian aikaisin. Vaihtoehtoisesti he saattavat odottaa laskutrendin pohjalukemia niin kauan, että juna ehtii kääntyä jo takaisin kohti koillista. Toisaalta pohjalla osakkeita ostaneet rahastanevat nousua käteiseksi turhan aikaisin, menettäen noususyklin huipentuman. Paras odotusarvo menestykselle lienee silloin, kun sijoittaja istuu laatuyhtiön kyydissä täysimääräisesti sekä nousut että laskut – tai salkun markkina-arvoon nähden korkeintaan vain noin kymmenyksen käteiskassan painotuksia kulloisenkin näkemyksen mukaan muutellen.

—

Mitä sijoitushistorian menestyneimmät sijoitusgurut ostaisivat tänään Helsingin pörssistä? Sijoita kuin guru -uutuuskirja esittelee kahdeksan osakesijoittamisen arvostetun auktoriteetin periaatteet ja tuo ne nykyhetkeen.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN MYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

NYT MYÖS PAKETTIHINTAAN KAIKKI KOLME SIJOITUSKIRJAA (SIJOITA KUIN GURU, HAJAUTA TAI HAJOA JA HYVÄSTÄ YHTIÖSTÄ HYVÄÄN SIJOITUKSEEN)! KIRJAPAKETIN TILAUSSIVULLE TÄSTÄ LINKISTÄ.

—

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Historiallinen tuotto ei ole koskaan tae tulevasta, ja sijoituspääoman voi menettää kokonaan. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

—

Photo credit: Thomas Hawk / Foter / CC BY-NC