Vesa Korpela
Valtiovarainministerin asettama yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä antoi mietintönsä helmikuussa. Työryhmällä oli hyviä ja huonoja ehdotuksia. Huono ehdotus oli listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotuksen kiristäminen. Tämä ehdotus saikin julkisuudessa eniten näkyvyyttä. Ehdotus ammuttiin alas noin kahdessa tunnissa, joten osakeyhtiömuodossa yrittävät voivat nukkua yönsä rauhassa.
Tämän huonon ehdotuksen varjoon ovat jääneet työryhmän hyvät ehdotukset. Hyvänä ehdotuksena on pidettävä työryhmän kielteistä linjaa erilaisiin ehdotuksiin verotettavan yritystulon laskemiseksi. Viron veromalli, erilaiset varaukset ja ylimääräiset tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannustimet saivat paksut punaiset henkselit päälleen.
Työryhmä ehdottaa ansiotulojen verotuksen progression alentamista ja ansiotulojen verotuksen enimmäismäärän rajaamista pidemmällä tähtäimellä puoleen tuloista. Minua ilahdutti erityisesti työryhmän ehdotus ottaa lakiin nimenomainen määräys siitä, että työnantajan maksama koulutus ei ole työntekijälle veronalaista tuloa. Toivottavasti työryhmän yhden ehdotuksen saama täystyrmäys ei aiheuta samalla sen hyvien ehdotusten hautaamista.
Suomessa on uskottu osaamiseen ja satsattu koulutukseen eikä se strategia ole ilmeisesti ihan väärin ollutkaan. Koulutukseen on satsattu vahvasti. Edellisen, 90-luvun alun laman aikanakin melkein kaikesta muusta leikattiin, mutta ei koulutuksesta. Niinpä Nokialle riitti insinöörejä kun niitä tarvittiin. Nyt julkisen vallan leikkaukset ovat ulottuneet myös koulutukseen.
Veronmaksajat on yrittänyt jo vuosikymmeniä saada verojarrua pois omaehtoisesta koulutuksesta ja kouluttautumisesta. Suomessa on kieltämättä erinomainen julkinen, verovaroin kustannettu koulutusjärjestelmä. Maailman monimutkaistuessa ja muutostahdin kiihtyessä ison järjestelmän heikkoudet nousevat esiin.
Opetuksen kapeikkoja ja julkisen koulutustarjonnan muutosten hitauden vuoksi joutuvat yritykset järjestämään tarvitsemaansa koulutusta. On luonnollista, että yritykset maksavat tarvitsemansa erityisen osaamisen hankinnan. Nykyisin vain verosäännösten tulkinnat aiheuttavat joskus sen, että tällaista panostusta rangaistaan vielä verottamalla koulutuskustannukset työntekijän palkkana. Tulkintojen epävarmuus ja riski lisäponnisteluiden lisäksi lisäveroista vähentää selvästi työntekijöiden ja työnantajien haluja kouluttautua.
Jos työnantajan järjestämä koulutus olisi aina työntekijälle verovapaa, voisi sairaala kouluttaa yleislääkäristään kirurgeja ja paperitehdas ammattikoululaisesta insinöörejä omien tarpeittensa mukaan. Ja ennen kaikkea, yritys voisi kouluttaa sellaisia ammattilaisia, joista opetushallituksessa ei ole vielä kuultukaan, heti, kun tarve ilmenee. Verovapaus laskisi työnantajan kustannuksia ja saisi työntekijät halukkaammiksi opiskelemaan lisää.
Pelkään, että muutosta vastustavat ainakin opetusviranomaiset. Muutoksen seurauksena heidän hallitsemansa rahavirrat voisivat vähetä. Lisäksi koulutusohjelmista päättäminen on vallankäyttöä paljaimmillaan, eikä mikään organisaatio on vielä koskaan luopunut vapaaehtoisesti vallastaan. Työnantajat määräisivät koulutuksen sisällön, jos ne myös maksaisivat kustannukset. Vastustajia esitykselleni voi löytyä myös yritysmaailmasta, koska nykyisin yritykset saavat ”ilmaiseksi” verovaroilla koulutetun työvoiman.
Toivottavasti päättäjillä on tahtoa ja rohkeutta toteuttaa tämä erinomainen esitys.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa.
