Vieraskynä
Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, että aurinko paistaa risukasaan nimeltä osakesalkku. Paljastan nyt, että Suomi-osakesalkkuni on noussut vuoden alusta 10 prosenttia. Vuosien saatossa salkussa olevien osakkeiden arvot ovat heitelleet suuntaan jos toiseen, viime vuonna salkku on pysytellyt nollan prosentin tuntumassa.
Kymmenen prosentin kurssinousu parissa kuukaudessa on mahtava asia ja hyvä esimerkki siitä, miten tehokas säästämisen muoto sijoittaminen on.
Kaikkien salkussa olevien osakkeiden kurssikehitys vuoden alusta ei kuitenkaan ole ollut tuo 10 prosenttia, vaan osa on noussut enemmän, osa vähemmän. Joidenkin salkussa olevien yritysten kurssi on edelleen pahasti miinuksella. Olen sijoittanut osakkeisiin pikkuhiljaa jo vuosia. Olen myynyt ja ostanut ja saanut osinkoja. Finanssikriisin myötä muheva salkku muuttui miinusmerkkiseksi. En kuitenkaan luovuttanut, vaan olen sijoittanut hyvinä pitämiini yhtiöihin aina kun rahaa on ollut. Nyt, ensimmäisen kerran vuosiin, salkun kokonaistuotto on viimeinkin plussalla.
Kymmenen prosentin kurssinousu parin kuukauden sisällä ei kuitenkaan kerro oikestaan mitään muuta kuin sen, että osakesalkkuun on sijoitettu jonkin ajan kuluessa 100 yksikköä rahaa, ja nyt rahaa on 110 yksikköä. Jos muutaman kuukauden kurssinousun jakaa sijoitetuilla vuosilla, nousu ei ole häävi. Indeksiin verrattuna en ole kummoinen sijoittaja.
HEX-yleisindeksi on noussut kolmessa kuukaudessa 12 prosenttia. Jos olisin myynyt salkkuni sisällön viime vuoden lopussa ja sijoittanut kaikki siitä saamani rahat pörssinoteerattuun omxh25-etf:ään, olisin 13 prosenttia ”voitolla”. Kumpikin on tämänhetkistä tuottoa enemmän.
Vertailuindeksi on tapa suhteuttaa sijoituksensa odotettu tuotto sopivaan markkinatuoton keskiarvoon. Piensijoittajalle se on työkalu, joka jättää helposti pahan mielen. Varsinkin osakepoimijalle sopivan vertailusalkun löytäminen on haastavaa. Hän voi verrata salkkuaan indeksiin tai yhden yrityksen osaketta toiseen, mutta lopullista totuutta sijoitustuoton paremmuudesta ei kannata uskoa.
Rahastojen kanssa on periaatteessa helpompaa. Jokainen sijoitusrahasto kertoo säännöissään sen vertailuindeksin, minkä mukaisesti rahasto pyrkii sijoituksensa tekemään tai mihin rahaston tuottoa pitäisi verrata. Rahaston tavoitteena on ”voittaa” tuo indeksi, eli saada indeksiä parempaa tuottoa. Salkunhoitaja-ammattilaisetkaan eivät onnistu siinä usein.
Indekseissä on paljon eroja. Niitä syntyy muun muassa sen perusteella, miten osakkeita indeksin sisällä painotetaan, miten tuotto mitataan sekä miten osingot huomioidaan.
Jo S&P-indeksista on olemassa monia eri variaatioita. Esimerkiksi S&P 500 -indeksisissä on 500 markkina-arvoltaan suurinta yhdysvaltalaista osaketta ja OMX Helsinki 25 indeksissä taas Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta. OMX Helsinki Cap -indeksi taas seuraa pörssissä noteerattujen osakkeiden kurssikehitystä yhtiöiden markkina-arvolla painotettuna. Korkein painoarvo on 10 prosenttia.
Mällätessään omia sijoituksiaan vertailuindekseihin piensijoittajan kannattaakin pitää mielessä, että omenat eivät ole päärynöitä ja eri aikaa ja eri puista kerättyjä eri lajikkeita ei välttämättä kannata vertailla.
Piensijoittajalle tärkeintä on, että hän saa odotuksiensa mukaista tuottoa. Siinä vaiheessa kun näin ei ole, hänen on tarkistettava sijoitussuunnitelmaansa ja etsittävä uusia, parempia kohteita tai ostettava indeksiä.
Vertailuindeksi on työkalu, joka näyttää suuntaviivat, mutta jota ei kannata ottaa liian vakavasti – kuten ei sijoittamista ylipäärään.
Sijoittajana on onnistunut silloin, kun pystyy nukkumaan yönsä rauhassa pelkäämättä rahojensa menettämistä – ja on itse tyytyväinen saamaansa tuottoon. Niin kauan kuin ei myy mitään, kaikki tuotto on teoreettista.
/Ninni Myllyoja
Kyllä kai indeksiin kannattaa aina verrata. Se kertoo kuinka hyvin on onnistunut sijoituspäätöksissään. Jos on jäänyt reippaasti indeksistä, mutta on silti tyytyväinen, niin sitten vertaa väärään indeksiin.
Jos indeksi on oikea ja tuottoero on silti suuri, niin siitä voi päätellä, että omat omenant ovat mätiä. Hajauttamalla varmistaisi, että salkkuun osuisi myös ne tuoreet omenat ja päärynät. Jos koko hedelmäkori haisee, niin kannattaa vaihtaa vaikka niihin indeksi-ETF:iin ja Berkshire Hathawayhin.
Kannattaa myös muistaa, että saadut osingot eivät näy Nordnetin tuottoprosenteissa salkussasi. Esim. itselläni on tietty osake salkkuraportissa miinuksella pari prosenttia, mutta olen saanut yhtiöltä joka vuosi osinkoa. Osingot huomioiden sijoitukseni tähän yhtiöön on 20% voitolla.
Pitkään harmittelin punaista miinusmerkkistä tuottoa salkkuni tuottoprosenttia, kunnes tajusin, että saamani osingot eivät siinä näykään ja lopputulos on siis reilusti plussalla.
“Niin kauan kuin ei myy mitään, kaikki tuotto on teoreettista.” Tästä en ole aivan samaa mieltä koska onhan osingotkin tuottoa ja arvonnousu perustuu loppupeleissä pitkällä juksulla yritysten tuottamaan kassavirtaan. Esimerkkejä: Oletko vakavissasi että vaikka jos ostit nokiaa 60€ hintaan et ole tehnyt teoreettista tappiota jos et myy? Pitäisit maailman tappiin saakka voi olla, että jäät silti tappiolle vaikka hinta ylittäisikin tuon 60€ rajan koska ole hävinnyt inflaatiolle. Tai jos oli pääsyt käymään niin huonosti, että sijoitit talvivaaraan ja menetit kaiken ni teoriassa et olekaan hävinnyt mitään kun et ole myynyt. Hyvä tapaus on taas jos sijoitit BERKSHIRE HATHAWAY INC. yhtiöön… Lue lisää >>
Kiitos kommentistasi Nasse! Kuten kirjoituksessani sanoin, sijoittamista ylipäätään ei kannata ottaa vakavasti. Eli olin ja en ole vakavissani: jos hyvänä pitämäni yhtiön osakkeen hinta laskee ja olen “tappiolla”, en myy vaan saatan jopa ostaa lisää ja näin laskea omistusteni keskiarvohintaa. Jos yhtiön liiketoiminta muuttuu tai tapahtuu jotakin erikoista, joka horjuttaa uskoani yhtiöön, voi olla aiheellista myydä ja niellä tappionsa –ajoissa.
Samaa mieltä nassen kanssa. Sijoittajan pitäisi ehdottomasti seurata aina kokonaistuottoa, eikä huijata itseään kuvittelemalla, että vain kassavirta on tuottoa.
Osingot uudelleensijoittavan rahaston tuotto on VAIN arvonnousua. Sijoittaja itse luo kassavirran, jos sitä tarvitsee.
Pelkän osingon tai pelkän kassavirran seuraaminen on vain itsepetosta. Kokonaistuotto on ainoa merkityksellinen asia.